JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Kolumnit
21.10.2024 9.50

Elämä on

Tut­tu slo­gan. Sitä on ho­ke­nut DNA. Ja mä­ki­kot­kam­me Mat­ti Ny­kä­nen. Hä­nen tun­nus­lau­see­na­han oli: ”Elä­mä on laif­fii”.

Siis: Life is life. Elä­mä on elä­mää. Ja me tiuk­ka­pi­pot ir­vai­lim­me tuo­ta it­ses­tään­sel­vyyt­tä. Mut­ta kun jäl­ki­kä­teen sum­maa Ma­tin ”laif­fii”, niin ta­vat­to­man pal­jon­han sii­hen mah­tui. To­kai­su la­ven­tui ja tuli to­dek­si.

Pil­viin kah­lit­tu poi­ka on ni­me­nä Kai Ek­hol­min te­ok­sel­le (Do­cen­do 2023): ”Hän hyp­pä­si kuin ju­ma­la ja ryyp­pä­si kuin pa­ho­lai­nen”. Jäi­kö puo­li­tie­hen ai­kuis­ten maa­il­mas­ta? Ra­kas­tan Pe­ter Pa­nia, poi­kaa, joka ei ha­lun­nut kas­vaa ai­kui­sek­si.

Lap­sen ai­tout­ta, lap­sen­mie­li­syyt­tä ja on­nen ta­voit­te­lua ku­vaa myös Pik­ku Prins­si, rans­ka­lai­sen len­tä­jä-kir­jai­li­jan iki-iha­na teos vuo­del­ta 1943. Pik­ku Prins­si tie­tää, et­tä kai­kis­ta erä­mais­ta löy­tyy kyl­lä kai­vo. Ja et­tä ai­na jou­tuu it­ke­mään vä­hän, jos on an­ta­nut it­sen­sä ke­syt­tää.

Ke­syt­tä­mä­tön mä­ki­hyp­pää­jä pyr­ki lau­la­ja­na­kin len­toon. Bän­din ni­me­nä Sa­mu­rai. Sana tar­koit­taa so­ti­laal­lis­ta aa­te­lis­to­kas­tia Ja­pa­nis­sa kes­ki­a­jal­ta 1800-lu­vun lop­puun. Tais­te­li­joi­ta, kir­jai­mel­li­ses­ti.

Ny­kä­sen elä­mäs­tä esi­te­tään pa­rai­kaa Elä­mä on laif­fii -mu­siik­ki­näy­tel­mää Suo­men kier­tu­eel­la. Mu­ka­na on Ma­tin ty­tär Eve­lii­na Män­ty­kan­gas, mo­nen­kin roo­lin lau­la­ja­na. Kun Eve­lii­na ja Vili Oja­la tänä syk­sy­nä avi­oi­tui­vat, hei­dän vih­ki­sor­muk­sen­sa su­la­tet­tiin isän an­ta­mas­ta ko­rus­ta. Kau­nis teko.

Mie­leen nou­see Hj. Nor­ta­mon sa­noi­tus­ta juh­lien päät­ty­es­sä. Sii­nä lau­le­taan elom­me haa­veil­le, unel­mil­le: ”Jos sär­kyi­vät­kin, ne au­von an­toi. Mä niil­le lau­lan ja mal­jan juon”.

Ja pa­teet­ti­suu­den uhal­la­kin vas­taan Jun­nu Vai­ni­on kut­suun yk­si­näi­sen pöy­tään: ”Ken­ties mä sul­le­kin ker­toa saan sär­ky­neet toi­vee­ni mun. Kau­ak­si sii­vet ei kan­ta­neet­kaan poi­ka­sen haa­voi­te­tun”.

Suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin va­li­tet­ta­vas­ti kuu­luu se, et­tei epä­on­nis­tu­mi­sia kat­so­ta hy­väl­lä. Sitä pi­de­tään hen­ki­lön oma­na syy­nä, tyh­myy­te­nä, lais­kuu­te­na. Suo­men­vi­ro­lais­ta toi­mit­ta­jaa Rain Koo­lia kieh­too yh­dys­val­ta­lais­ten roh­kai­se­va suh­tau­tu­mi­nen esi­mer­kik­si kon­kurs­sei­hin: se on luon­nol­li­nen osa yrit­tä­jyyt­tä. Epä­on­nis­tu­mi­sen pel­ko on us­kal­luk­sen ja yrit­te­li­äi­syy­den suu­rin es­te – myös elä­mäs­sä. Jää­kiek­ko­le­gen­da Wa­y­ne Gretz­kyn sa­noin: Mis­saat sata pro­sent­tia lau­kauk­sis­ta, joi­ta et lauo.

Epä­on­nis­tu­mi­nen lii­te­tään avi­oe­roi­hin­kin. Sik­si kai Rain Koo­li eh­dot­taa ero­a­mis­juh­laa: Mitä jos eron su­re­mi­sen si­jaan iloit­si­sim­me as­ke­lees­ta koh­ti uut­ta, eh­kä pa­rem­paa elä­mää. Toki ero­tes­sa on ai­na mu­ka­na su­rua ja tus­kaa. Mut­ta kon­kurs­sin ta­voin se­kin voi va­paut­taa. On­net­to­mis­sa lii­tois­sa roi­ku­taan usein vain sik­si, et­tä pe­lä­tään as­tua het­kek­si tyh­jän pääl­le, tun­te­mat­to­maan.

Ken­ties tu­le­vai­suu­des­sa osaam­me juh­lia eri­lai­si­a­kin vuo­si­päi­viä, nouk­kia joka ih­mis­suh­tees­ta nii­tä hy­viä, on­nel­li­sia muis­to­ja. Pan­na pääl­lim­mäi­sik­si ne pa­rem­mat. Ja tuo­rein mie­lin jat­kaa oman tien löy­tä­mis­tä, rep­pu täyn­nä iloa ja us­kal­lus­ta. Va­paa­na sii­tä, mitä muut ajat­te­le­vat.

Tuo­ta asen­net­ta tar­vi­taan ny­kyi­ses­sä some-suos­sa. Muun mu­as­sa näyt­te­li­jä An­na-Mai­ja Tuok­ko ei lue mi­tään, mitä hä­nes­tä kir­joi­te­taan. Hä­nen elä­mä­noh­jeen­sa: va­lit­se it­se omat krii­tik­ko­si.

Elä­mä­hän on…yh­tä juh­laa, sitä pi­tää tuh­la­ta! Ei hyö­dy­tä elää ”vain vä­hän”. Siis­pä kiit­tä­en ko­ho­tan mal­jan muis­toil­le men­nei­syy­den – ja eri­to­ten aar­teil­le ys­tä­vyy­den.

Tuu­la Sandst­röm

kir­jai­li­ja, ru­noi­li­ja

Näköislehdet


Joululehti

Kysely