Tuttu slogan. Sitä on hokenut DNA. Ja mäkikotkamme Matti Nykänen. Hänen tunnuslauseenahan oli: ”Elämä on laiffii”.
Siis: Life is life. Elämä on elämää. Ja me tiukkapipot irvailimme tuota itsestäänselvyyttä. Mutta kun jälkikäteen summaa Matin ”laiffii”, niin tavattoman paljonhan siihen mahtui. Tokaisu laventui ja tuli todeksi.
Pilviin kahlittu poika on nimenä Kai Ekholmin teokselle (Docendo 2023): ”Hän hyppäsi kuin jumala ja ryyppäsi kuin paholainen”. Jäikö puolitiehen aikuisten maailmasta? Rakastan Peter Pania, poikaa, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi.
Lapsen aitoutta, lapsenmielisyyttä ja onnen tavoittelua kuvaa myös Pikku Prinssi, ranskalaisen lentäjä-kirjailijan iki-ihana teos vuodelta 1943. Pikku Prinssi tietää, että kaikista erämaista löytyy kyllä kaivo. Ja että aina joutuu itkemään vähän, jos on antanut itsensä kesyttää.
Kesyttämätön mäkihyppääjä pyrki laulajanakin lentoon. Bändin nimenä Samurai. Sana tarkoittaa sotilaallista aatelistokastia Japanissa keskiajalta 1800-luvun loppuun. Taistelijoita, kirjaimellisesti.
Nykäsen elämästä esitetään paraikaa Elämä on laiffii -musiikkinäytelmää Suomen kiertueella. Mukana on Matin tytär Eveliina Mäntykangas, monenkin roolin laulajana. Kun Eveliina ja Vili Ojala tänä syksynä avioituivat, heidän vihkisormuksensa sulatettiin isän antamasta korusta. Kaunis teko.
Mieleen nousee Hj. Nortamon sanoitusta juhlien päättyessä. Siinä lauletaan elomme haaveille, unelmille: ”Jos särkyivätkin, ne auvon antoi. Mä niille laulan ja maljan juon”.
Ja pateettisuuden uhallakin vastaan Junnu Vainion kutsuun yksinäisen pöytään: ”Kenties mä sullekin kertoa saan särkyneet toiveeni mun. Kauaksi siivet ei kantaneetkaan poikasen haavoitetun”.
Suomalaiseen kulttuuriin valitettavasti kuuluu se, ettei epäonnistumisia katsota hyvällä. Sitä pidetään henkilön omana syynä, tyhmyytenä, laiskuutena. Suomenvirolaista toimittajaa Rain Koolia kiehtoo yhdysvaltalaisten rohkaiseva suhtautuminen esimerkiksi konkursseihin: se on luonnollinen osa yrittäjyyttä. Epäonnistumisen pelko on uskalluksen ja yritteliäisyyden suurin este – myös elämässä. Jääkiekkolegenda Wayne Gretzkyn sanoin: Missaat sata prosenttia laukauksista, joita et lauo.
Epäonnistuminen liitetään avioeroihinkin. Siksi kai Rain Kooli ehdottaa eroamisjuhlaa: Mitä jos eron suremisen sijaan iloitsisimme askeleesta kohti uutta, ehkä parempaa elämää. Toki erotessa on aina mukana surua ja tuskaa. Mutta konkurssin tavoin sekin voi vapauttaa. Onnettomissa liitoissa roikutaan usein vain siksi, että pelätään astua hetkeksi tyhjän päälle, tuntemattomaan.
Kenties tulevaisuudessa osaamme juhlia erilaisiakin vuosipäiviä, noukkia joka ihmissuhteesta niitä hyviä, onnellisia muistoja. Panna päällimmäisiksi ne paremmat. Ja tuorein mielin jatkaa oman tien löytämistä, reppu täynnä iloa ja uskallusta. Vapaana siitä, mitä muut ajattelevat.
Tuota asennetta tarvitaan nykyisessä some-suossa. Muun muassa näyttelijä Anna-Maija Tuokko ei lue mitään, mitä hänestä kirjoitetaan. Hänen elämänohjeensa: valitse itse omat kriitikkosi.
Elämähän on…yhtä juhlaa, sitä pitää tuhlata! Ei hyödytä elää ”vain vähän”. Siispä kiittäen kohotan maljan muistoille menneisyyden – ja eritoten aarteille ystävyyden.
Tuula Sandström
kirjailija, runoilija