Maan­vil­je­li­jä Kari Aro­la (1954–2025) kuo­li 71-vuo­ti­aa­na 5. hel­mi­kuu­ta Rai­si­on sai­raa­las­sa. Kari oli van­hem­pien­sa Pent­ti ja He­le­na Aro­la toi­nen poi­ka. Ta­pa­ni-veli oli hän­tä van­hem­pi. Kari avi­oi­tui Sir­pa Pau­kun (1953–2020) kans­sa ja he sai­vat Sami-po­jan ja Ka­ro­lii­na-tyt­tä­ren.

Mie­tois­ten Or­ko­vak­ki­sis­sa si­jait­se­van Uro­lan ti­lan Kari ot­ti hal­lin­taan­sa su­ku­pol­ven vaih­dok­ses­sa.

Yh­des­sä Sir­pan kans­sa he laa­jen­si­vat ja ke­hit­ti­vät ti­laa en­sin lyp­sy­leh­mis­tä si­ka­lak­si ja sen jäl­keen luo­mu­vil­je­lyyn. Maan­vil­je­li­jän töit­ten ohel­la Kari työs­ken­te­li mo­nes­sa eri yri­tyk­ses­sä muun mu­as­sa Tu­run te­la­kal­la hit­saa­ja­na. Kos­ka päi­vät ku­lui­vat toi­sen työ­nan­ta­jan lei­vis­sä, jäi maan­vil­je­lyyn ja met­sä­töi­hin ai­kaa vii­kon vaih­tees­sa, il­tai­sin ja öi­sin.

Naa­pu­rit nä­ki­vät Ka­rin uu­ras­ta­van pel­loil­la kyl­vä­mäs­sä, kor­jaa­mas­sa sa­toa ja kyn­tä­mäs­sä. Jos­kus myö­häi­si­nä syy­sil­toi­na pel­loil­ta vilk­kui­vat vain trak­to­rin va­lot vil­je­li­jän ol­les­sa kyn­tö­töis­sä.

Kari oli pi­det­ty ys­tä­vä, työ­to­ve­ri ja naa­pu­ri, rei­lu ja aut­ta­vai­nen. Hä­nes­tä kas­voi Or­ko­vak­kis­ten ky­län valo ja sy­dän. Ky­läs­sä oli tut­tu sa­non­ta pul­man koh­da­tes­sa, et­tä jos Kari ei pys­ty aut­ta­maan ja kor­jaa­maan, ei pys­ty ku­kaan muu­kaan. Sir­pa ja Kari ra­ken­si­vat van­han ti­lan pi­has­ta ja puu­tar­has­ta puis­ton suih­ku­läh­tei­neen ja leh­ti­ma­joi­neen, jota ke­hys­tä­vät tai­dok­kaat kuk­kais­tu­tuk­set. Sii­tä jäi Sir­pan ja Ka­rin muis­to­leh­to.

Van­han su­ku­ti­lan ra­ken­nuk­set oli­vat vuo­si­kau­sien run­te­le­mat. Kari kor­ja­si ra­ken­nuk­sia ja ajan­mu­kais­ti ne pie­tee­til­lä. Van­ha si­ka­la­kin sai Ka­rin tai­ta­vis­sa kä­sis­sä uu­den kuo­sin ui­ma-al­tai­neen. Odot­ta­ma­ton su­ru­vies­ti yl­lät­ti Ka­rin lä­hei­set ja su­ku­lai­set, sekä ison ys­tä­vä­jou­kon.

Ka­rin muis­to­juh­laa maa­lis­kui­se­na sun­nun­tai­na kun­ni­oit­ti yli 60 hen­keä. Ka­ria muis­tel­tiin met­sän­reu­nas­sa laa­vul­la ja kah­vit nau­tit­tiin ti­lan suo­jas­sa, jon­ka Kari oli uu­dis­ta­nut nä­köi­sek­seen.

Lä­heis­ten, su­ku­lais­ten ja ys­tä­vien li­säk­si Ka­ria kai­paa­vat ky­län lin­nut, puut ja ku­kat. Kari ra­kas­ti lin­tu­ja ja sai muis­to­lah­jak­si yli 20 lin­nun­pönt­töä. Niis­tä upein on iso pöl­lön pönt­tö. Ka­rin tuh­ka on kät­ket­ty py­hi­tet­tyyn paik­kaan ti­lan maal­le.

Ka­ro­lii­na Aro­la, ty­tär

Mai­sa Vuo­rio, lap­suu­den ys­tä­vä