Sep­po Su­men­to­la syn­tyi Kar­ja­las­sa, Jo­han­nek­sen kun­nan Kar­hu­lan ky­läs­sä elo­kuus­sa 1932. Per­hee­seen kuu­lui nel­jä las­ta, jois­ta Sep­po oli toi­sek­si van­hin. Se­pon isä oli so­ti­mas­sa va­paan Suo­men puo­les­ta ja pa­la­si rin­ta­mal­ta toi­nen jal­ka vam­mau­tu­nee­na. Kah­den evak­ko­mat­kan jäl­keen per­he asu­tet­tiin Lie­don Il­ma­ri­siin. Se­pos­ta toi­vot­tiin maa­ti­lal­le jat­ka­jaa, mut­ta hä­nel­lä it­sel­lään oli mui­ta haa­vei­ta.

Sep­po opis­ke­li Tu­run kris­til­li­ses­sä opis­tos­sa ja kan­san­kor­ke­a­kou­lus­sa Per­ni­ös­sä. Opis­ke­lu­ai­ka­naan hän osal­lis­tui pu­he­kil­pai­lui­hin ja naut­ti opis­ke­lu­to­ve­rei­den­sa luot­ta­mus­ta mo­nis­sa yh­tei­söl­li­sis­sä teh­tä­vis­sä. Ase­pal­ve­luk­sen­sa hän suo­rit­ti vies­ti­komp­pa­ni­as­sa Heik­ki­län ka­sar­mil­la.

Opin­to­jen jäl­keen Sep­po toi­mi Maa­seu­dun Nuor­ten Lii­ton Var­si­nais-Suo­men pii­rin jär­jes­tö­neu­vo­ja­na ja myö­hem­min toi­min­nan­joh­ta­ja­na. Rin­nal­le löy­tyi Kaks­ker­ran kun­nas­ta ko­toi­sin ole­va vai­mo An­nik­ki ja per­hee­seen syn­tyi kak­si las­ta. Al­kuun nuo­ri per­he asui Tu­rus­sa, mut­ta Se­pon työn pe­räs­sä muu­tet­tiin en­sin My­nä­mä­el­le, sit­ten Vih­tiin ja lo­pul­ta Uu­teen­kau­pun­kiin, jos­ta tuli Se­pon ja An­ni­kin ra­kas ko­ti­kau­pun­ki lä­hes 50 vuo­dek­si.

Se­pon elä­mä­nu­ra me­dia-alal­la al­koi toi­mit­ta­ja­na Uu­tis-Val­ja­kos­sa. Pää­työn­sä hän teki Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kir­ja­pai­non­joh­ta­ja­na Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa v. 1966–1995.

Se­pon yh­teis­työ­tai­dois­ta oli iso apu ai­ka­na, jol­loin alu­een me­di­oi­den yh­teis­työ­tä vi­ri­tet­tiin uu­del­le ta­sol­le. Vuon­na 1975 Lai­ti­lan Sa­no­mat, Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat ja Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat pe­rus­ti­vat yh­teis­työ­y­ri­tyk­sen, Plari Oy:n, jon­ka teh­tä­vä­nä oli pai­naa tuon ajan uu­sim­mal­la tek­nii­kal­la osak­kait­ten­sa jul­kai­se­mat sa­no­ma­leh­det. Tu­run Sa­no­mat tuli mu­kaan ko­a­li­ti­oon vuon­na 1989, kun se os­ti Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat.

Sep­po va­lit­tiin Pla­rin hal­li­tuk­sen en­sim­mäi­sek­si pu­heen­joh­ta­jak­si. Kos­ka hä­net tun­net­tiin tai­ta­va­na, rau­hal­li­se­na ja ta­sa­puo­li­se­na, hän sai hoi­taa teh­tä­vää sii­tä läh­tien ja jopa kol­me vuot­ta sen­kin jäl­keen, kun oli elä­köi­ty­nyt päi­vä­työs­tään.

Se­pon pit­kän työ­u­ran ai­ka­na kir­ja­pai­no- ja koko me­dia-ala ko­ki­vat suu­ria ra­ken­teel­li­sia ja tek­ni­siä muu­tos­pai­nei­ta. Tek­niik­ka kiin­nos­ti Sep­poa ja hän hal­lit­si ko­neet ja lait­teet, mikä aut­toi hän­tä na­vi­goi­maan kir­ja­pai­no­a­lan mul­lis­tuk­ses­sa. Hän oli mu­ka­na val­mis­te­lu­työs­sä, kun Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat siir­tyi en­sim­mäis­ten jou­kos­sa uu­teen, di­gi­taa­li­seen leh­den­val­mis­tuk­seen 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä.

Eläk­keel­le siir­ryt­ty­ään hän toi­mi vii­si vuot­ta kar­ja­lais­ta pe­rin­ne­työ­tä yl­lä­pi­tä­vän Jo­han­nes-Seu­ran pu­heen­joh­ta­ja­na ja Jo­han­nek­se­lai­nen-leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na. Jo­han­nes-Seu­ras­sa Sep­po teki muun mu­as­sa yh­teis­työ­tä Ve­nä­jän vi­ra­no­mais­ten kans­sa pat­sas- ja muis­to­merk­ki­hank­keis­sa. Tun­nus­tuk­se­na ko­ti­seu­tu­työs­tään hän sai Kar­ja­lan Lii­ton ho­pei­sen an­si­o­mer­kin v. 2000 ja Jo­han­nes-Seu­ra ry:n an­si­o­mi­ta­lin v. 2022.

Se­pon elä­mää ri­kas­tut­ti­vat oman paa­tin ja Saa­bin li­säk­si puu­hai­lu ko­din ja las­ten pa­ris­sa, yh­tei­set ka­la­ret­ket, me­ri­reis­sut, las­ket­te­lu­mat­kat ja met­sä­ret­ket. Hä­nen lä­hel­lään oli hyvä ol­la. Se­pol­ta löy­tyi va­loi­sa aja­tus, ru­non­pät­kä, sa­nan­las­ku tai afo­ris­mi joka ti­lan­tee­seen. Kaik­ki jär­jes­tyy, kat­se oli ai­na eteen­päin, ku­ten avo­me­ri­lai­vu­ril­le so­pii.

An­nik­ki-vai­mo läh­ti vii­mei­sel­le mat­kal­leen vuon­na 2015, ja pian sen jäl­keen Sep­po muut­ti Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta Tu­run kes­kus­taan, lä­hem­mäs las­ten­sa per­hei­tä ja su­ku­lai­si­aan.

Vii­mei­si­nä vuo­si­na kä­ve­ly­mat­kat ly­he­ni­vät, mut­ta aja­tuk­set kul­ki­vat sel­kei­nä lop­puun as­ti: hän hoi­ti pä­dil­lään pank­ki­a­si­an­sa, seu­ra­si maa­il­maa ja oli yh­tey­des­sä lä­hei­siin ja ys­tä­viin myös säh­kö­pos­tin ja what­sa­pin vä­li­tyk­sel­lä.

Sep­po sai äkil­li­sen ja va­ka­van sai­raus­koh­tauk­sen ko­to­naan ja läh­ti tai­vaan ko­tiin ly­hy­en sai­raa­la­jak­son jäl­keen 14.3.2025. Sep­poa ar­vos­tet­tiin huo­maa­vai­se­na, ys­tä­väl­li­se­nä, avu­li­aa­na, tai­ta­va­na, mut­ta vaa­ti­mat­to­ma­na mie­he­nä. Hän oli läs­nä ole­va ja huo­leh­ti­va isä, vaa­ri ja lo­pul­ta myös iso­vaa­ri. Hän eli hy­vän ja pit­kän elä­män ja kii­tol­li­suus huo­kui hä­nes­tä ai­van vii­mei­siin het­kiin as­ti.

Jaa­na Ma­ja­tie ja Juha Su­men­to­la, Se­pon ty­tär ja poi­ka