Kansainvälisen lukutaidon päivän iltana 8.9. Maskun pääkirjastossa kävi kuhina, kun kirjailijavieraaksi saapui Jenna Kostet. Lisätuoleja haettiin paikalle ja kirjastopalvelupäällikkö Eija Pelkonen totesi, että kyseessä lienee suurin osallistujamäärä kautta aikojen.
Riitta Suominen
Kansainvälisen lukutaidon päivän iltana 8.9. Maskun pääkirjastossa kävi kuhina, kun kirjailijavieraaksi saapui Jenna Kostet. Lisätuoleja haettiin paikalle ja kirjastopalvelupäällikkö Eija Pelkonen totesi, että kyseessä lienee suurin osallistujamäärä kautta aikojen.
Turkulaiseksi itsensä mieltävä, nykyisin Raisiossa asuva Jenna Kostet sanoo päättäneensä uravalinnastaan jo kymmenvuotiaana. Opiskeluaikana hän ilmoitti työskentelevänsä Turun linnan asiakaspalvelussa, kunnes hänestä tulee kirjailija – ja nän kävi.
Kostetin laaja tuotanto ulottuu Kalevala-inspiroituneista neuleista spekulatiiviseen fiktioon ja historian tietokirjoista hyvän mielen romaaneihin.
Kirjailijalle tämä teosten moninainen aihepiiri ei ole ongelma: hän kirjoittaa siitä, mikä kiinnostaa. Kustantaja kuitenkin kuulemma saa työkseen miettiä, mihin kategoriaan uuden teoksen aina sijoittaisi.
Folkloristiikan, kansatieteen ja museologian opintojensa ansiosta kirjailija pystyy luomaan uskottavia kuvauksia menneisyydestä. Tausta- ja tarkistustyötä hän tekee sekä tieto- että kaunokirjallisuuteen esittäen eri alojen asiantuntijoille "piinaavia kysymyksiä"
Aktiivinen yleisö kyseli runsaasti kirjoista ja niiden kirjoittamisesta. Kirjailija valotti luovaa prosessia, ja kertoi aiheiden löytyvän usein sattumalta. Korona-aikaan hän opetteli neuleohjeiden teon. Uutta teossarjaa inspiroi oma kasvuympäristö ja kotitalo.
Kirjailijan tuotteliaisuus perustuu myös siihen, että hänellä on useita projekteja samanaikaisesti. Välillä hänen täytyykin määrätä itsensä pakkolomalle.
Sinisiipisten saari on Kostetin alkuvuonna ilmestynyt romaani. Kirjailija kertoo elävästi, miten aihe kirjaan löytyi tallin lattialta: hevosen jätöksessä ruokaileva kovakuoriainen kiiltävine sinisine siipineen kiinnitti hevosihmisen huomion. Tästä hän haluaa kirjoittaa.
Yhtä lailla hersyvästi Jenna Kostet paljasti kirjan nimen synnyn: kustantaja ei kelpuuttanut alkuperäistä nimiehdotusta. Nimessä saanut mainita mitään ötökkään liittyvää, vaikka hyönteistutkimus on keskeisessä osassa, joten nimeksi päätyi Sinisiipisten saari. Siinä runollinen ilmaisu sinisiipi vähän jekkuillenkin johdattaa tarkoituksella lukijaa harhaan.
Teos aloittaa trilogian, jonka toinen osa Valkoisen linnun kaupunki on juuri ilmestynyt. Siinä nimi viittaa Puolalanmäen kupeessa sijaitsevaan Albatrossi-taloon. Päätösosa ilmestyy ensi keväänä.
Yleisö kiitteli nopeaa ilmestymisvauhtia, tarina ei pääse unohtumaan.
Trilogian osien nopean julkaisutahdin mahdollisti se, että aluksi kirjailija kaavaili kolmen nuoren naisen elämästä 1930-luvun Turussa kertovan tarinan yhdeksi teokseksi. Kustantajan ehdotuksesta kukin tarina elää nyt omana kirjanaan. Päähenkilöt ovat Aina Ahlgren ja kaksi hänen serkkuaan, Lempi ja Fanny.
Kostet kuvailee Turun 1930-lukua rauhalliseksi kasvun ajaksi, jossa kuitenkin pinnan alla alkaa syntyä jännitteitä. Lukija pääseekin aikamatkalle aistimaan ajan henkeä ja kulkemaan kaupungin katuja ja kortteleita.