Es­poo­lai­nen ur­ku­tai­tei­li­ja ja kant­to­ri Pau­lii­na Hyry pi­tää Naan­ta­lin kir­kos­sa Or­gelf­reu­de-le­vyn jul­kai­su­kon­ser­tin 1.12. kel­lo 19.

Levy on ää­ni­tet­ty Naan­ta­lin Py­hän Bir­gi­tan kir­kos­sa ja vii­mei­set ää­ni­tys­het­ket oli­vat 7.10. Py­hän Bir­gi­tan muis­to­päi­vän aa­mu­tun­neil­la.

– Naan­ta­lin kir­kon urut täyt­tä­vät tänä vuon­na 30 vuot­ta ja ovat Suo­men uruis­ta yh­det kiin­nos­ta­vim­mat. Li­säk­si kir­kon akus­tiik­ka on omi­aan voi­mak­kaal­le ur­ku­soin­nil­le tuo­den juh­la­van ka­ted­raa­li­mai­sen tun­nun, Hyry sa­noo.

Or­gelf­reu­de (Ur­kui­loa) -levy on oma­kus­tan­ne ja il­mes­tyy mar­ras­kuun lop­pu­puo­lel­la Fu­gan le­vy­mer­kin al­la.

Levy si­säl­tää klas­sis­ta ur­ku­mu­siik­kia J.S. Bac­hil­ta ja Men­dels­soh­nil­ta.

Se on ää­ni­tet­ty his­to­ri­al­li­ses­sa Naan­ta­lin luos­ta­ri­kir­kos­sa, jos­sa on Kan­ga­sa­lan ur­ku­ra­ken­ta­mon hie­no­soin­ti­set, ba­rok­ki­tyy­li­set urut (1990). Naan­ta­lin kirk­ko on al­ku­jaan ol­lut poh­jois­mai­den en­sim­mäi­sen nais­py­hi­myk­sen, Py­hän Bir­gi­tan luos­ta­ri.

– Or­gelf­reu­de-le­vy­ni tee­ma­na on ilo, in­noi­tuk­se­ni läh­tee­nä on kä­si­te Vi­a­ton ilo - In­no­cens gau­dium, jo­hon tu­tus­tuin te­o­lo­gi­an toh­to­ri Miik­ka Ant­ti­lan väi­tös­kir­jan myö­tä. Pää­o­sa ur­ku­mu­sii­kis­ta on duu­ris­sa, mut­ta ilo soi myös hil­jaa ja her­käs­ti kuin pik­ku­en­ke­lei­den he­li­se­vien jou­lu­kel­lo­jen lail­la pie­nis­sä jou­lu­ko­raa­leis­sa. Mu­ka­na on siis muu­ta­ma ad­vent­ti- ja jou­lu­ko­raa­li ku­ten En­ke­li tai­vaan, Val­mis­tu Her­ran kan­sa ja Ilon päi­vä ver­ra­ton, Hyry sa­noo.

– Ilo on elä­män läh­de. Elä­mä saa al­kun­sa ilos­ta, se kas­vaa ilon voi­mas­ta ja pi­tää mei­dät elos­sa. Ilo on mit­ta­ri, jol­la ha­lu­an tar­kis­taa elä­mä­ni suun­taa. Se ei ole riip­pu­vai­nen ul­koi­sis­ta olo­suh­teis­ta ja syn­tyy usein spon­taa­nis­ti siel­lä ja sil­loin, kun sii­hen ei näyt­täi­si ole­van syy­tä, hän jat­kaa.