Luon­non­va­ra­kes­kus (Luke) ke­rää tie­to­ja ja näyt­tei­tä Suo­mes­sa 1950-lu­vul­la tai sitä en­nen vil­jel­lyis­tä kor­keis­ta lei­muis­ta. Kiin­nos­tuk­sen koh­tee­na ovat ni­me­no­maan syys-, täp­lä- ja kiil­to­lei­mu­jen van­hat la­jik­keet sekä vil­je­ly­kan­nat, jot­ka kas­va­vat yli puo­li­met­ri­sik­si ja kuk­ki­vat lop­pu­ke­säs­tä läh­tien.

– Tie­don­ke­ruul­la on kii­re, jot­ta ar­vok­kaat ja här­män kes­tä­vät lei­mut ei­vät en­nä­tä tu­hou­tua esi­mer­kik­si puu­tar­ho­ja uu­dis­tet­ta­es­sa, to­te­aa tut­ki­ja Saa­ra Tuo­hi­met­sä Lu­kes­ta.

Lei­mu­ku­kat eli flok­sit (Phlox sp.) on poh­joi­sa­me­rik­ka­lai­nen kas­vi­su­ku, joka on saa­vut­ta­nut mer­kit­tä­vän ase­man eu­roop­pa­lai­sis­sa puu­tar­hois­sa. Lei­mu­ku­kat voi­daan kar­ke­as­ti ja­kaa ma­ta­liin ja kor­kei­siin la­jei­hin. Kor­ke­at lei­mu­ku­kat, niin sa­no­tut syys­lei­mu­ku­kat, kuk­ki­vat ke­sän lo­pul­la näyt­tä­väs­ti ja ovat pe­rin­tei­ses­ti hy­vin suo­sit­tu­ja puu­tar­ha­kas­ve­ja myös Suo­mes­sa.

Syys­lei­mu­kuk­kien ja­los­ta­mi­nen al­koi Eu­roo­pas­sa 1800-lu­vun al­ku­puo­lel­la ja mark­ki­noil­le saa­tiin ko­mei­ta puu­tar­ha­la­jik­kei­ta, joi­den suu­ret ku­kat ovat vaih­te­le­van vä­ri­siä puh­taan val­koi­sis­ta eri sä­vyi­siin pu­nai­siin ja vi­o­let­tei­hin.

– Suo­ma­lai­ses­sa puu­tar­ha­kir­jal­li­suu­des­sa esi­tel­lään 1900-lu­vun al­ku­vuo­si­kym­me­ni­nä yli 20 syys­lei­mu­la­ji­ket­ta. Tai­mis­to­jen lu­et­te­loi­den mu­kaan 1920–40-lu­vuil­la on ol­lut saa­ta­vil­la jopa 30 la­ji­ket­ta kah­dek­sas­ta eri vä­ri­ryh­mäs­tä. Osa on ai­ko­jen saa­tos­sa hä­vin­nyt tuo­tan­nos­ta, mut­ta nii­tä saat­taa edel­leen löy­tyä van­hois­ta pi­hois­ta ja puu­tar­hois­ta. Van­hat la­jik­keet ovat kes­tä­viä, mikä on yk­si syy kas­vien et­si­mi­seen, Tuo­hi­met­sä ker­too.

Lei­mu­kuu­lu­tuk­sel­la kar­toi­te­taan van­ho­jen la­jik­kei­den ja vil­je­ly­kan­to­jen esiin­ty­mis­tä Suo­mes­sa. Tut­ki­muk­seen va­li­koi­dut kas­vi­kan­nat is­tu­te­taan lop­pu­ke­säl­lä 2022 Lu­ken Piik­ki­ön puu­tar­ha­tut­ki­muk­sen ko­e­toi­mi­pai­kal­le kan­ta­ver­tai­lua ja su­vun mo­ni­muo­toi­suu­den sel­vi­tys­tä var­ten.

Lei­mu­jen elä­mään kuu­luu här­mä­sien­ten isän­tä­la­ji­na toi­mi­mi­nen. Kas­vi­ver­tai­lus­sa seu­ra­taan eri kas­vi­kan­to­jen kes­tä­vyyt­tä ko­ris­te­ar­voa hei­ken­tä­vää här­mää vas­taan.

Kuu­lu­tuk­sel­la ha­lu­taan löy­tää eri­tyi­ses­ti ter­veik­si ja kes­tä­vik­si osoit­tau­tu­nei­ta kas­vi­kan­to­ja. Tut­ki­muk­sen an­si­ois­ta saa­daan ke­rät­tyä ar­vok­kai­ta syys-, täp­lä- ja kiil­to­lei­mu­ja kan­sal­li­seen kas­vi­ko­ko­el­maan.

– Säi­ly­tet­tä­väk­si ko­ko­el­mak­si va­li­taan suo­ma­lai­siin olo­suh­tei­siin hy­vin so­peu­tu­nut, mo­ni­muo­toi­nen, näyt­tä­vä ja ter­ve va­li­koi­ma lei­mu­ja. Sa­mal­la edis­te­tään myös van­ho­jen lei­mu­jen tuo­tan­toa, jol­loin nii­den käyt­tö jat­kuu ja käyt­tö­kult­tuu­ri ja ar­vo säi­ly­vät, ker­too vi­her­ra­ken­ta­mi­sen kas­vien gee­ni­va­ro­jen tut­ki­ja Mer­ja Har­ti­kai­nen Lu­kes­ta.