Sari Hon­ka­sa­lo

Nou­si­ais­ten Valp­pe­ris­sa, kau­ka­na kau­pun­gin syk­kees­tä, ko­toi­sas­sa tu­vas­sa puu­hel­lan läm­mös­sä kis­san keh­rä­tes­sä vie­res­sä, val­mis­tu­vat Nei­ti Lyy­di­an kä­si­työt.

Näin ker­too ta­ri­na, joka syn­tyi Valp­pe­ris­sa asu­van Suvi Sil­mu­sen ja hä­nen Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa asu­van sis­kon­sa San­na Uu­si­ta­lon mie­les­sä, kun he poh­ti­vat, mi­ten ryh­tyi­si­vät mark­ki­noi­maan uut­ta kä­si­työp­ro­jek­ti­aan.

Kä­si­työp­ro­jek­ti käyn­nis­tyi Tu­rus­sa Van­han suur­to­rin tä­män vuo­den jou­lu­mark­ki­noil­la, jos­sa si­sa­ruk­set myi­vät Nei­ti Lyy­di­an aar­tei­ta en­sim­mäi­se­nä vii­kon­lop­pu­na. Toi­se­na­kin piti mark­ki­noil­le men­nä, mut­ta mark­ki­nat pe­ruu­tet­tiin ko­ko­naan tiu­ken­tu­nei­den ko­ro­na­ra­joi­tus­ten myö­tä.

Vaih­tu­vaan tuo­te­va­li­koi­maan kuu­lu­vat kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­lis­ta val­mis­te­tut neu­la­tyy­nyt ja tilk­ku­sy­dä­met, jois­ta kaik­ki sai al­kun­sa­kin.

– Pari vuot­ta sit­ten an­noin nii­tä su­ku­lai­sil­le lah­jak­si il­man mi­tään aja­tus­ta jat­ko­ja­los­tuk­ses­ta. Lah­jo­jen saa­jat tyk­kä­si­vät ja sis­ko eh­dot­ti jos­sain vai­hees­sa, et­tä voi­sin nii­tä myy­dä, Suvi Sil­mu­nen ker­too.

Vii­me ke­sä­nä hän oli sis­kon­sa kans­sa kirp­pu­to­ril­la, jos­sa sil­miin osui ihas­tut­ta­via pie­niä kah­vi­kup­pe­ja. Si­sa­ruk­set päät­ti­vät ryh­tyä te­ke­mään neu­la­tyy­ny­jä yh­des­sä.

Nei­ti Lyy­di­an kek­si San­na, jon­ka mie­les­tä myy­tä­vien tuot­tei­den ta­ka­na on hyvä ol­la jo­kin ta­ri­na. Nyt Suvi ja San­na ovat siis Lyy­di­an as­sis­tent­te­ja.

Neu­vok­kaal­le ja tar­mok­kaal­le Lyy­di­al­le on tär­ke­ää, et­tä tuot­teet val­mis­te­taan kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta, sil­lä van­has­sa vara pa­rem­pi. Ky­lä­läi­set­kin ovat ti­tu­lee­ran­neet hän­tä ”Tar­kan mar­kan Lyy­tik­si”.

– Lyy­dia on sy­dä­mel­li­nen nei­ti-ih­mi­nen, joka ha­lu­aa ja­kaa läm­pi­miä aja­tuk­si­aan. Hän on ol­lut kova pi­tä­mään tee­kut­su­ja, mut­ta kun enää ei ole voi­nut, hän on kek­si­nyt uu­den ta­van käyt­tää kup­pe­ja.

Tilk­ku­sy­dä­miin käy­te­tään tyy­nyis­tä pu­ret­tua va­nua.

– Sy­dä­mis­tä py­ri­tään te­ke­mään eri­lai­sia, et­tä oli­si mo­neen ma­kuun.

Van­han Suur­to­rin jou­lu­mark­ki­noil­le myy­tä­vät tuot­teet va­lit­see ai­na raa­ti. Su­vil­la oli on­nea, sil­lä hän huo­ma­si il­moi­tuk­sen päi­vää en­nen kuin ai­ka um­peu­tui.

– Hiki pääs­sä teh­tiin näi­tä, et­tä eh­dim­me vie­dä raa­dil­le ar­vi­oi­ta­vak­si, hän nau­rah­taa.

Tuot­tei­ta oli tar­koi­tus myy­dä myös Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa jou­lu­mark­ki­noil­la, mut­ta ne­kin pe­ruu­tet­tiin. Jat­kon suh­teen toi­vee­na on, et­tä ko­ro­na­ti­lan­ne hel­lit­tää ja ke­vääm­mäl­lä oli­si taas mark­ki­noi­ta ja myy­jäi­siä. Nei­ti Lyy­di­an net­ti­si­vu­jen­kin kaut­ta voi te­ki­jöi­hin toki yh­teyt­tä ot­taa.

Nyt on ai­kaa ke­hi­tel­lä uu­sia tuot­tei­ta, ja sel­lai­sia Lyy­di­al­la on jo mie­les­sä.

– Esi­mer­kik­si eri­lai­sia pos­ti­kort­te­ja Nei­ti Lyy­dia voi­si teh­dä. Ja voi­si hän har­ras­taa me­hi­läis­tar­haus­ta­kin, Suvi poh­tii.

Valp­pe­ris­sa kah­dek­san vuot­ta asu­neel­la Su­vil­la oli mie­hen­sä kans­sa ku­lu­va­na vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa kak­si me­hi­läis­pe­sää, ja hu­na­jaa ker­tyi mu­ka­vas­ti.