Me­ri­mas­kus­sa vii­ti­sen ki­lo­met­riä Vel­ku­an suun­taan on Rau­duis­ten­tien var­rel­la koh­ta, jos­sa au­to kuin au­to hi­das­taa vauh­ti­aan. Nii­na Alan­de­rin piha lois­taa tiel­le kuin jou­lui­nen sa­tu­maa­il­ma.

Kes­kel­lä pi­haa sei­soo val­koi­nen lu­miuk­ko, ja sen ym­pä­ril­lä seik­kai­le­vat niin pöl­löt, pos­sut, ju­nat kuin kuor­ma-au­to­kin. Ai­ta oh­jaa kat­so­jat py­sy­mään loi­tom­mal­la.

– Ih­mi­set ha­lu­ai­si­vat tul­la lä­hem­mäk­si kat­so­maan, mut­ta sil­loin on vaa­ra kom­pu­roi­da maas­sa ris­tei­le­viin joh­toi­hin. Li­säk­si Kari ei tee hah­mo­ja ko­vin pik­ku­tar­kas­ti, vaan ne hah­mot­taa kau­kaa­kin. Koko idea muut­tuu lä­hel­tä kat­sot­tu­na, ei­kä po­ro­kaan näy­tä enää niin po­rol­ta kuin kau­kaa, Alan­der sa­noo.

Pi­han mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sem­pien hah­mo­jen ta­ka­na on Kari Met­so, joka työs­tää ide­an­sa sii­tä ma­te­ri­aa­lis­ta, mikä kul­loin­kin tun­tuu haus­kim­mal­ta. Uu­sin tu­lo­kas on jä­te­pel­lis­tä na­ku­tel­tu ja hit­sat­tu Roo­pe Ank­ka, joka syn­tyi vii­me ke­vää­nä.

Sen kai­na­los­sa on moni Saa­ris­ton ren­gas­tie­tä pyö­räi­le­vä ku­van­nut it­sen­sä ja eh­kä ki­laut­ta­nut ko­li­kon­kin lip­paa­seen.

Tal­vi­kau­den sa­tu­maa­il­ma sai al­ku­sy­säyk­sen kuu­si vuot­ta sit­ten, kun Kari tuu­ma­si suu­ren lu­miuk­kon­sa so­pi­van ka­tu­va­lo­jen ym­pä­röi­män Tu­run Rau­nis­tu­lan pi­han si­jas­ta pa­rem­min Me­ri­mas­kun pi­mey­teen. Sen ym­pä­ril­le al­koi ker­tyä joka vuo­si ai­na vä­hän li­sää.

– Tämä le­vi­ää kuin pul­la­tai­ki­na. Joka vuo­si tu­lee jo­ta­kin uut­ta, ja va­lo­jen mää­rä on mo­ne­na vuon­na tup­laan­tu­nut. Olen ai­na nä­per­tä­nyt jo­ta­kin, ja kaik­kea pi­tää ko­keil­la. Tääl­lä on sil­le ti­laa, hän sa­noo.

Nii­na tun­nus­tau­tuu jou­luih­mi­sek­si, joka val­mis­te­lee jou­lua "en­nem­min öve­rit kuin va­ja­rit" -me­to­dil­la. Va­lo­ja on tänä vuon­na ar­vi­ol­ta noin 60 000.

– Joi­den­kin mie­les­tä tämä am­puu yli, mut­ta ei se mei­tä häm­men­nä. Tämä on mei­dän jut­tu. Teem­me tätä osak­si it­sem­me ta­kia ja myös sik­si, et­tä täs­tä oli­si muil­le­kin pyy­tee­tön­tä iloa. Ohi aja­mi­nen tuo hy­vän mie­len ei­kä mak­sa mi­tään, hän sa­noo.

Jou­lu­va­lot syt­ty­vät pi­haan mar­ras­kuun puo­li­vä­liin men­nes­sä, ja lois­ta­vat ai­na hel­mi­kuun puo­li­vä­liin saak­ka. Ajas­ti­met nap­saut­ta­vat va­lot pääl­le aa­mun tun­neik­si ja uu­del­leen il­ta­päi­väl­lä nel­jäs­tä yh­teen­tois­ta.

Alan­der on hil­jat­tain ot­ta­nut isän­sä jäl­keen vas­tuun Tu­rus­sa si­jait­se­vas­ta säh­kö­tuk­ku­lii­ke Hal­dor Oy:stä ja Kari Met­so on jää­nyt jo eläk­keel­le yk­si­tyi­sy­rit­tä­jän työs­tään kuor­ma-au­toi­li­ja­na.

Omas­ta säh­kö­liik­kees­tä ei saa jou­lu­va­lo­ja, mut­ta työ on an­ta­nut Alan­de­ril­le hy­vän tun­tu­man va­lais­tuk­sen suun­nit­te­luun.

– Va­lais­tus on ol­lut ai­na yk­si mie­len­kiin­non koh­tee­ni, ja sii­nä mie­les­sä am­mat­ti puol­taa tätä har­ras­tus­ta. Va­lo­ja me mo­lem­mat han­kim­me li­sää mil­loin mis­tä­kin. Nyt olen ti­lan­nut ik­ku­nap­ro­ji­soin­tiin ul­ko­mail­ta lait­teet, mut­ta ko­ro­nan ta­kia ne ei­vät ole vie­lä pääs­seet pe­ril­le, hän ker­too.

Va­los­pek­taak­ke­lin säh­kön­ku­lu­tus­ta hän ei ha­lua tark­kaan las­kea.

– Vä­ki­sin­kin täm­möi­nen mää­rä va­lo­ja nos­taa ku­lu­tus­ta, ja näil­lä sän­kön­siir­to­hin­noil­la se vä­hän kir­pai­see. Toi­saal­ta mikä har­ras­tus ei mak­sai­si, hän ky­syy.

Alan­der muut­ti Me­ri­mas­kuun kym­me­nen vuot­ta sit­ten näh­ty­ään ki­van ton­tin myyn­nis­sä mök­ki­mat­kal­laan Vel­ku­al­le. Pa­ras­ta ko­dis­sa on se, et­tä met­sään pää­see yh­del­lä as­ke­leel­la.

– Hek­ti­sen työn vas­ta­pai­nok­si mi­nun täy­tyy maa­doit­tua met­säs­sä. Tal­ven pi­meys ve­tää kaik­ki ener­gi­at, mut­ta tie­dän sen ole­van ohi­me­ne­vää. Myös jou­lu­va­lot aut­ta­vat sii­nä. Niil­lä saa hie­non kont­ras­tin ai­kai­sek­si, kun ym­pä­ril­lä on pilk­ko­pi­me­ää, hän sa­noo.

Saa­ra Huo­vi­nen