San­na Hal­me

En­sim­mäis­tä ke­sää Py­hä­maan Su­vi­te­at­te­ris­sa oh­jaa­va te­at­te­ri­a­lan kon­ka­ri Em­mi Lovén ker­too ole­van­sa in­nos­tu­nut tä­män ke­sän teks­tis­tä. Ky­sees­sä on ko­me­di­an ja fars­sin ra­ja­mail­la ta­sa­pai­not­te­le­va näy­tel­mä, jon­ka juon­ta kul­jet­ta­vat pää­o­sas­sa nai­set.

– Fars­seis­sa usein kat­sel­laan mies­hah­mo­jen seik­kai­lu­ja, mut­ta nyt on ky­sees­sä kah­den nai­sen ba­let­ti, Lovén ki­teyt­tää.

Kah­den mie­hen louk­ku on alun pe­rin John Chap­ma­nin ja Dave Free­ma­nin kä­si­kir­joit­ta­ma, usein 1960- tai 1980-lu­vuil­le so­vi­tet­tu näy­tel­mä, jon­ka mo­der­ni­soin­ti on Tee­mu Sjöb­lo­min kä­si­a­laa. Ny­ky­het­keen ja Suo­men Po­riin si­joit­tu­vat ta­pah­tu­mat saa­vat al­kun­sa, kun pää­hen­ki­lö Hen­na (Suvi Tee­ri) tun­tee saa­neen­sa tar­peek­si mie­his­tä, ai­na­kin avi­o­mie­his­tä. Hän ryh­tyy kah­den mie­hen, Alek­sin (Ma­ti­as Kum­mi­la) sekä Ka­rin (Tee­mu Sjöb­lom) ra­kas­ta­jat­ta­rek­si, jo­ten töi­tä on pais­kit­ta­va kah­des­sa vuo­ros­sa. Erää­nä päi­vä­nä ai­ka­tau­lut pet­tä­vät, ja sop­pa on val­mis. Hä­tiin saa­puu van­ha ys­tä­vä An­ne (Min­na Ku­va­ja), ja juo­nen kään­teis­sä mu­ka­na kur­kis­te­le­vat mus­ta­suk­kai­set avi­o­vai­mot sekä hu­ma­lai­nen eläin­lää­kä­ri. Vauh­di­kas val­hei­den verk­ko on val­mis.

Oh­jaa­ja Lovén on syn­ty­pe­räi­nen uu­si­kau­pun­ki­lai­nen, vaik­ka on asu­nut ja oh­jan­nut pit­kään muu­al­la.

– Tee­mu [Sjöb­lom] pyy­si mi­nua Py­hä­maal­le oh­jaa­maan. Näyt­tä­mö on tut­tu oman am­mat­ti­lais­ryh­män esiin­ty­mi­sen kaut­ta, mut­ta näyt­te­li­jät ei­vät.

Lové­nin tyy­li oh­ja­ta on sel­keä, jär­jes­tel­mäl­li­nen ja mää­rä­tie­toi­nen.

– Ha­lu­an, et­tä ai­ka­tau­lu pi­tää. Näyt­te­li­jöi­den on hyvä tie­tää ke­sän ai­ka­tau­lu ajois­sa. Mi­nul­la on vah­vas­ti oma nä­ke­mys, jol­la teen. Otan myös vas­taan ide­oi­ta näyt­te­li­jöil­tä, Lovén ker­too.

Te­ke­mi­sen haus­kuus on yk­si tär­keä osa.

– Se on se suo­la te­ki­jöil­le, se nä­kyy ylei­söön as­ti, on jo puo­let sitä jut­tua. Köm­mäh­dyk­set ei­vät hait­taa. Ener­gia on tär­keä, Lovén ko­ros­taa.

Kah­den mie­hen lou­kus­sa haas­tee­na oli oh­jaa­jan mu­kaan ny­ky­ai­kaan si­joit­tu­mi­nen.

– Sitä on rat­kais­tu la­vas­tuk­sen ja pu­vus­tuk­sen puo­lel­ta; kie­li on eri­lais­ta kuin 80-lu­vul­la, ja hah­moil­la on esi­mer­kik­si kän­ny­kät.

Näy­tel­mäs­sä ko­ros­tuu nais­nä­kö­kul­ma mie­hiä si­vuut­ta­mat­ta. Oh­jaa­ja on ha­lun­nut nos­taa myös pie­nem­piä nais­roo­le­ja.

– Näy­tel­män lop­pu­puo­lel­la mu­kaan tu­le­vat her­ro­jen vai­mot. Ne ovat teks­ti­roo­lei­na pie­niä, mut­ta hah­mot ovat vah­vo­ja ja kan­ta­via.

En­sim­mäis­tä ker­taa Py­hä­maan la­val­le as­tuu tänä ke­sä­nä 59-vuo­ti­as Min­na Ku­va­ja, joka ker­too unel­moi­neen­sa te­at­te­ris­ta jon­kin ai­kaa.

– Muu­tin Tu­rus­ta Py­hä­maal­le kak­si vuot­ta sit­ten. Olen ol­lut pit­kään kol­mi­vuo­ro­töis­sä, jo­hon te­at­te­ri­har­ras­tus ei sovi. Nyt teen kak­si­vuo­ro­työ­tä, ja työ­ka­ve­rit ovat lu­van­neet jous­taa si­ten, et­tä saan tar­vit­ta­es­sa va­paa­ta, Ku­va­ja kiit­te­lee.

Ko­ke­mus tä­hän as­ti on ol­lut rank­ka mut­ta haus­ka. Työ­ryh­mää Ku­va­ja ke­huu.

– Vaik­ka on vä­sy­nyt, on ai­na hyvä mie­li hark­ko­jen jäl­keen. Vie­lä ei­vät esi­tyk­set jän­ni­tä, mut­ta var­maan jän­ni­tys tu­lee ken­raa­lis­sa, hän tuu­mii.

Kat­so­moon on tu­los­sa iso jouk­ko per­het­tä, työ­ka­ve­rei­ta ja ys­tä­viä.

Näy­tök­set Py­hä­maan nuo­ri­so­seu­ran­ta­lon ul­ko­näyt­tä­möl­lä, en­si-il­ta sun­nun­tai­na 29.6. klo 16. Esi­tyk­set jat­ku­vat 20.7.2025 as­ti.