Sari Hon­ka­sa­lo

Yh­tei­sö­tai­tei­li­jal­le ko­ro­na-ai­ka on ol­lut ah­dis­ta­vaa sii­nä mie­les­sä, et­tä ei ole ol­lut yh­tei­söä. Saa­rek­kees­sa ei ole voi­nut pi­tää ta­pah­tu­mia, jo­ten se on käy­tän­nös­sä toi­mi­nut yh­tei­sö­tai­tei­li­ja Pia Bartsc­hin työ­huo­nee­na. Nyt ovat kaik­ki kui­ten­kin ter­ve­tul­lei­ta te­ke­mään pro­jek­te­ja, ko­ro­na­ra­joi­tuk­set ai­na tar­kas­ti huo­mi­oi­den.

– Täl­lä het­kel­lä ja ken­ties vie­lä kau­an, on vai­ke­aa jär­jes­tää isom­mil­le po­ru­koil­le mi­tään, niin tän­ne voi tul­la si­sään ai­na kun pai­kal­la olen, osal­lis­tu­maan jo­hon­kin käyn­nis­sä ole­vaan pro­jek­tiin tai eh­dot­ta­maan en­si vuo­del­le jo­ta­kin uut­ta, mitä ku­ka­kin ha­lu­ai­si teh­dä pie­nes­sä ryh­mäs­sä tai vain kans­sa­ni. Mi­tään eri­tyis­tä tai­teen­la­jia tääl­lä ei suo­si­ta, vaan ko­kei­le­maan pää­see mo­nen­lais­ta. Yleen­sä olen tääl­lä kes­ki­vii­kos­ta per­jan­tai­hin, hän to­te­aa.

Sara Mo­ber­gin Näy­teik­ku­na-per­for­mans­si­sar­jan ide­aa Bartsch piti si­kä­li­kin hy­vä­nä, et­tä Saa­rek­keen jat­ko on täl­lä het­kel­lä epä­var­ma, kun en­ti­sen kir­ja­kau­pan ti­lat ovat ol­leet ulo­so­ton kaut­ta myyn­nis­sä. Saa­re­ke on toi­mi­nut ti­lois­sa vuok­ra­lai­se­na nyt muu­ta­man vuo­den.

– Jos jou­dum­me läh­te­mään tääl­tä, niin tämä per­for­mans­si­sar­ja oli­si sit­ten jout­sen­lau­lu. On ol­lut su­rul­lis­ta seu­ra­ta, mi­ten tääl­lä lii­ke toi­sen­sa jäl­keen lop­puu. Me ha­lu­am­me tääl­lä osal­tam­me tar­jo­ta pai­kan, jos­sa voi ke­hit­tää tai­de- ja kult­tuu­rip­ro­jek­te­ja yh­des­sä. Mi­nun toi­min­ta­ni kui­ten­kin jat­kuu, ti­las­ta riip­pu­mat­ta, Pia Bartsch to­te­aa.

Saa­rek­kee­seen teh­dään myös jou­luik­ku­naa, jon­ka te­ke­mi­seen voi kuka ta­han­sa tul­la osal­lis­tu­maan.

– Aja­tuk­se­na on teh­dä Noo­an ark­ki -tyyp­pi­nen sei­mi, jos­sa on pal­jon eläi­miä. Ne tu­le­vat ole­maan uha­na­lai­sia eläi­miä tee­mal­la Vii­mei­nen jou­lum­me? Eläi­met teh­dään simp­pe­lis­ti pah­vis­ta leik­kaa­mal­la, ja te­ke­mi­nen voi­daan to­teut­taa osis­sa niin, et­tä jo­kai­sel­le löy­tyy so­pi­vaa te­ke­mis­tä.

Pi­al­ta löy­tyy pit­kä ja su­rul­li­nen lis­ta niin Suo­men kuin koko maa­il­man uha­na­lai­sis­ta eläi­mis­tä, jois­ta voi va­li­ta it­sel­leen so­pi­van.

Sara Mo­berg, joka osal­lis­tuu myös mui­hin jou­lu­kuun yh­tei­sö­tai­dep­ro­jek­tei­hin, läh­ti mu­kaan en­sim­mäi­sen ker­ran pari vuot­ta sit­ten. Opet­ta­vai­sin­ta hän to­te­aa ol­leen sen, et­tä asi­at ei­vät ta­pah­du niin­kuin it­se ha­lu­aa. Mie­li­pi­teet yh­tei­sö­tai­de­te­os­ta teh­des­sä voi­vat ol­la hy­vin ris­ti­rii­tai­sia.

– On ope­tel­ta­va mui­den kans­sa toi­mi­mis­ta, vaik­ka on eri miel­tä.

Pia Bartsch to­te­aa­kin, et­tä yh­tei­sö­tai­tees­sa yh­tei­seen pää­mää­rään pääs­tään komp­ro­mis­sien kaut­ta, ja sa­mal­la opi­taan kun­ni­oit­ta­maan mui­ta ih­mi­siä.