Sari Hon­ka­sa­lo

Muis­tat­te­ko 70-lu­vul­la suo­si­tut lan­ka­tau­lut, jois­sa oli useim­mi­ten mus­tal­la poh­jal­la yk­si kuk­ka?

My­nä­mä­ke­läi­nen Sau­li Nur­mi te­kee lan­ka­tau­lu­ja, mut­ta ai­nut yh­te­ne­väi­syys tuo­hon en­ti­sai­ko­jen muis­toon on tek­niik­ka.

Nur­mi suo­ras­taan maa­laa ohuil­la om­pe­lu­lan­goil­la mai­se­mia, eläi­miä ja ra­ken­nuk­sia.

Suu­rin työ on 65 x 105 sent­tiä. Vuon­na 2017 teh­tyyn hir­vi­tau­luun on käy­tet­ty 13 400 nau­laa ja 500 työ­tun­tia.

Nur­mi on luon­teel­taan sel­lai­nen, et­tä las­kee kai­ken tar­kas­ti. Työ­tun­te­ja hän ei kui­ten­kaan enää hir­vi­tau­lun jäl­keen ole ha­lun­nut yn­nä­tä.

– Jos tuon 500 tun­tia esi­mer­kik­si ajat­te­li­si kah­dek­san tun­nin työ­päi­vik­si, niin sii­tä­hän tu­lee kol­me kuu­kaut­ta. Pal­koil­le täs­tä ei pää­si­si, jos ra­has­ta te­ki­si.

Hir­vi­tau­lun ai­he tuli van­has­ta go­be­lii­nis­ta, mut­ta suu­rin osa tau­luis­ta syn­tyy luon­to­va­lo­ku­vien poh­jal­ta.

Suurin työ on 65 x 105 senttiä ja siinä on 13 400 naulaa.

Sari Honkasalo

En­sim­mäi­sen lan­ka­tau­lun Nur­mi muis­te­lee teh­neen­sä jo var­hais­tei­ni­nä, kun hän teki iso­van­hem­mil­le lah­jak­si yk­sin­ker­tai­set ti­mant­ti­ku­vi­ot, mut­ta sil­loin mie­len­kiin­to lop­pui.

37 vuot­ta sit­ten hän teki se­däl­leen 50-vuo­tis­lah­jak­si lan­ka­tau­lun tuo­mi­o­kir­kos­ta.

Sa­moi­hin ai­koi­hin Nur­mi oli va­ras­to­töis­sä sa­ta­ma-alu­eel­la, ja har­mit­te­li ruo­ka­lan tyh­jää sei­nää.

– Olin juu­ri teh­nyt tuo­mi­o­kir­kon ja näin mi­hin pys­tyin. Tein fir­man lo­gos­ta en­sin pie­nem­män työn, jon­ka esit­te­lin toi­mi­tus­joh­ta­jal­le ja ky­syin saan­ko teh­dä sei­näl­le isom­man. Et­tä ra­haa en ha­lua, mut­ta ma­te­ri­aa­li­kus­tan­nuk­set.

Sei­näl­le syn­tyi lo­gos­ta 120 x 240 sen­tin ko­koi­nen tau­lu.

Ny­kyi­nen in­nos­tus al­koi, kun oma ty­tär vii­ti­sen vuot­ta sit­ten pyy­si it­sel­leen­kin tau­lua tuo­mi­o­kir­kos­ta.

Nur­mi teki sen, ja tau­lut myös kah­del­le po­jal­leen. Kos­ka hän ei kos­kaan ha­lua teh­dä kah­ta sa­man­lais­ta, toi­nen sai tau­lun Tu­run lin­nas­ta ja toi­nen tuu­li­myl­lys­tä.

Nyt Nurmi työstää lankatauluksi lehdestä bongaamaansa tilhivalokuvaa.

Sari Honkasalo

Työ al­kaa piir­tä­mäl­lä ku­van ää­ri­vii­vat mal­lis­ta läpi silk­ki­pa­pe­ril­le, sit­ten siir­tä­mäl­lä se pe­rin­tei­sen kal­kee­ri­pa­pe­rin avul­la val­koi­sel­le kar­ton­gil­le.

Pah­vil­le vä­ri­tet­ty kuva toi­mii sab­luu­na­na sil­le, mi­ten Nur­mi pai­naa pii­kil­lä va­ne­ril­le mer­kit nau­lo­jen pai­kois­ta. Sit­ten sab­luu­na pois ja na­put­te­le­maan nau­lo­ja, joi­hin lan­gat sit­ten kie­pu­te­taan.

– On rat­kai­se­vaa, mi­hin suun­taan pääl­lim­mäi­nen lan­ka­ker­ros tu­lee. Kol­miu­lot­tei­suut­ta saa, kun osa lan­gois­ta on pai­net­tu alas ja osa pin­nas­sa, hän ker­too.

Vesipärskeiden jäljittely vaati tarkkaa suunnittelua, kun Nurmi naputteli työhön nauloja.

Sari Honkasalo

Ku­vas­sa ei sai­si ol­la pal­jon yk­si­tyis­koh­tia, kos­ka lan­kaa on vai­kea pu­jot­taa, jos nau­lo­ja on ihan vie­ri vie­res­sä.

Jos työ­tä kat­soo al­ku­vai­heis­saan, sii­nä on pal­jon nau­lo­ja, jot­ka näyt­tä­vät "tur­han­päi­väi­sil­tä". Nii­den avul­la ero­tel­laan alu­ei­ta, joil­la sää­del­lään vä­rien sä­vy­jä.

Om­pe­lu­lan­kaa hän käyt­tää, kos­ka se on kes­tä­vää.

– Jos me­ni­si lan­ka poik­ki, työ oli­si en­ti­nen ja se pi­tää lan­goit­taa uu­des­taan. Tätä ei pys­ty paik­kaa­maan.

Nau­lat ovat ohui­ta dyc­kert-nau­lo­ja, 20-mil­li­siä ku­vaan ja ke­hyk­siin 5 mil­liä pi­dem­piä.

Tau­lu­jen poh­ja on kak­si 12 mil­lin va­ne­ria, jot­ka on lii­mat­tu yh­teen ja maa­lat­tu so­pi­van vä­ri­sek­si.

Mitä tiheämmässä naulat ovat, sitä vaikeampi pujotella lankoja.

Sari Honkasalo

Moni muu­kin ma­te­ri­aa­li py­syy Sau­li Nur­men kä­sis­sä. Kat­soo hä­nen Röl­lin töl­lik­si ni­me­tys­sä ko­dis­saan mi­hin ta­han­sa, ai­na nä­kee jo­ta­kin, mitä hän on it­se ide­oi­nut ja teh­nyt: kuk­ka­pöy­tä vaah­te­ras­ta, eri­lai­sia hyl­ly­jä, pui­sia ark­ku­ja, pie­nois­mal­li ta­los­ta ja puu­veis­tok­sia.

Kun Nur­mi muu­ta­ma vuo­si sit­ten täyt­ti 60, lah­jat ja­et­tiin päin­vas­toin kuin ta­val­li­ses­ti. Hän teki vie­rail­leen kaik­ki­aan 89 peh­mus­tet­tua ra­hia, jois­sa oli kun­kin saa­jan nimi kai­ver­ret­tu­na.

– Täy­tin hei­nä­kuus­sa ja ra­he­ja olin teh­nyt sit­ten edel­li­ses­tä tal­ves­ta läh­tien.

Virk­kaa­mi­ses­ta­kin hän pi­tää. Hän on vir­kan­nut usei­ta mat­to­ja van­hois­ta työ­vaat­teis­taan. Ha­tut­kin ovat it­se vir­kat­tu­ja, ja nii­tä löy­tyy niin ke­sään kuin tal­veen so­pi­vis­sa vä­reis­sä. Mal­lin hän kek­si it­se yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen kaut­ta.

– Mi­nul­le on sa­not­tu, et­tä muut te­kee mitä osaa, Sak­ke te­kee mitä ha­lu­aa, Nur­mi nau­raa.

Haas­tei­ta hän ha­lu­aa­kin it­sel­leen ai­heut­taa.

– Yh­täk­kiä kun saan ide­an, läh­den ko­kei­le­maan osaan­ko. Kai­ken­nä­köis­tä pys­tyy te­ke­mään, kun vain ryh­tyy. Ja jos lop­pu­tu­los ei miel­ly­tä, tu­ho­an sen.

Tek­nii­koi­ta­kin hän kek­sii it­se. Pöl­lö­ai­hei­nen sei­nä­vaa­te syn­tyi, kun hän ryh­tyi pu­jot­te­le­maan lan­kaa liu­ku­es­te­verk­koon.

Par­hail­laan työn al­la on lan­ka­tau­lu, jon­ka mal­li­na on Nur­men leh­des­tä bon­gaa­ma Rau­no Park­ki­lan til­hi­va­lo­ku­va. Se miel­lyt­ti heti sil­mää, vaik­ka sii­nä on­kin han­ka­lia yk­si­tyis­koh­tia.

– Sii­nä on pie­niä mar­jo­ja. Ne ovat jo vä­hän sii­nä ja sii­nä, et­tä mil­lai­set pu­nai­set ym­py­rät mah­dan saa­da ai­kaan.

Kun se val­mis­tuu, Nur­mi ryh­tyy ver­hoi­le­maan. Hän on jo os­ta­nut uu­den kan­kaan olo­huo­nees­sa ole­val­le isä­ni­sän työ­tuo­lil­le.

My­nä­mä­en Se­pän­mä­es­sä Sau­li Nur­mi on asu­nut vuo­des­ta 2001. Talo oli ol­lut pit­kään asu­mat­to­ma­na ja piha kas­voi pu­joa, mut­ta Nur­mi ihas­tui paik­kaan heti kun sen näki.

Tonttutalo syntyi talon vierestä kaadetun kuuusen kantoon.

Sari Honkasalo

Vuo­sien saa­tos­sa niin talo kuin pi­ha­kin on ko­ke­nut täy­den muo­don­muu­tok­sen. Vii­mei­sim­pä­nä hän nik­ka­roi ta­lon vie­res­tä kaa­de­tun kuu­sen kan­toon tont­tu­ta­lon.

Sari Honkasalo