Allin yksiväriset siivet ja koiraan pitkät pyrstöjouhet ovat hyviä tuntomerkkejä.
Markku Paakkinen
Alli, jäänreunan lintu. Yrjö Kokon vuonna 1966 ilmestyneen luontokirjaklassikon nimi on sattuvampi kuin koskaan, kun jäänreuna vetäytyy pohjoisilla merillä yhä ylemmäksi. Suomessa alli pohjoisimpien kuntien harvalukuinen pesimälaji.
Vakka-Suomessa alli on muuttolintu, joka muuttaa läntisellä Pohjanlahden reitillä. Valtaosa varsinkin keväisistä alleista suunnistaa koilliseen Suomenlahden kautta.
Allien määrät ovat olleet Vakka-Suomessa korkeimmillaan Uudenkaupungin saaristossa, Velkuanmaalla ja Kustavissa.
Yrjö Kokko oli aikansa ainutlaatuinen yhdistelmä eläinlääkäriä, kirjailijaa ja toimittajaa. Hän sytytti lukemattomissa etelä- ja keskisuomalaisissa Lapin palon, joka kutsui pohjoisen erämaihin niiden siivekkäitä katsomaan.
Yrjö Kokon sanat pelastivat Pohjolan äären, Ultima Thulen linnun laulujoutsenen, mutta allia ne eivät voi auttaa. Suomen allikanta arvioitiin yli kymmenen vuotta sitten korkeintaan 2000 pariksi. Nykytilannetta selvitetään juuri alkaneen uuden lintuatlaksen avulla.
Monet havainnot viittaavat siihen, että sekä Suomen että enimmillään miljoonapäiseksi arvioitu, Itämerellä talvehtiva ja Pohjois-Venäjällä ja Siperian tundralla pesivä allikanta on syöksykierteessä.
Aikaisemmat Itämeren ankarat talvet, ympäristötuhot ja metsästys ovat verottaneet Skandinavian allikantoja. Nyt uudeksi näkymättömäksi uhaksi on noussut arktisen luonnon muutos ilmaston lämpenemisen vuoksi.
Suomen merialueilla alleja muutti ennen vanhaan keväisin jopa satoja tuhansia yhdessä illassa, nyt määrät ovat kymmenesosia entisistä luvuista.