Olen ollut sotaväessä silloin, kun kolmas maailmansota viimeksi näytti olevan ovella. Berliini oli Neuvostoliiton saartama ja USA hoiti silloin Berliinin huoltoa maailmanhistorian suurimmalla ilmakuljetusoperaatiolla.
Suomen tilanne oli vaikea. Sotakorvaukset olivat kesken ja kaikki voimavarat keskitettiin niiden asiallisen suorituksen mahdollistamiseksi. Samanaikaisesti oli siirtoväen tärkeä asutustoiminta menossa. Kaikki kansalaiset joutuivat ponnistamaan voimansa äärimmilleen.
Sotaväessä oli hälytystila siihen kuuluvine järjestelyineen. Rintamakokemusta hankkineet upseerit pitivät meille ryhmänjohtajille oppitunteja sodan realismista. Suomalaisessa maanpuolustuksessa miinat muodostivat tärkeän ja oikein käytettynä tehokkaan puolustuksen osan. Se oli hyökkääjälle salakavala, mutta puolustajalle äänetön vartija.
Haluan kysyä poliitikoilta, kuinka alimman tason ryhmänjohtaja huolehtii alaistensa lepotauot sodan oloissa, kun joutuu olemaan erillään varsinaisesta rintamasta. Miinat muodostavat tällaisissa oloissa luotettavan ja hiljaisen vartijan.
Ne, jotka ovat kokeneet sodan ja sodan ajan, toivovat, ettei sellaista koskaan tulisi. Sotaa ei käydä ideologialla, vaan hyvällä varustuksella.
Poliitikkojen puheet maamiinojen ”korvaavasta järjestelmästä” eivät ole asiallisia, koska tilalle hankitut järjestelmät vaativat ihmisen valvonnan.
Olen kylästä, jossa kaatui miehiä viimeisissä sodissa 15 prosenttia asukaslukuun nähden, kun valtakunnan keskiarvo oli alle kolme prosenttia. Yksi jo kauan sitten edesmennyt veteraani kertoi, että talvisodan Summassa viitenä viimeisenä päivänä huolto ei enää toiminut. Miehet olivat loppuun väsyneitä ja perääntyminen jonkinlaisessa järjestyksessä oli mahdollista, kun kaikki käytettävissä olevat miinat viritettiin tieurille. Tämä toimenpide hidasti hyökkääjää niin, että vetäytyminen oli mahdollista, kun oli kiire tehdä uudet puolustusasemat, jotka olivat vain lumikuoppia.
Silloin ratkaistiin Suomen historia niin, ettei meille tullut Viron kohtaloa. Jalkaväkimiinat hidastivat hyökkääjää.
Jalkaväkimiinoista luopuminen on ollut maanpuolustuksen kannalta vastuuton toimenpide. Jalkaväkimiinat pitäisi palauttaa uskottavan maanpuolustuksen tehostamiseksi.
Kauno Pietilä
reservin kersantti
Kalanti