Näin sa­noi 7-vuo­ti­as es­ka­ri­lai­se­ni Min­na Cant­hin päi­vän aa­mu­na, kun olim­me te­ke­mäs­sä läh­töä koh­ti As­kais­ten kou­lua. Hän on esi­kou­lun li­säk­si aa­mu- ja il­ta­päi­vä­toi­min­nas­sa aa­mu­var­hai­ses­ta myö­hään il­ta­päi­vään.

Las­ten ja nuor­ten hy­vin­voin­ti saa al­kun­sa kas­vu­ym­pä­ris­tös­tä, jos­sa var­hais­kas­va­tus ja kou­lu­yh­tei­sö ovat hy­vin suu­res­sa osas­sa. Viet­tä­vät­hän lap­set ja nuo­ret siel­lä suu­ren osan val­veil­la­o­lo­a­jas­taan. Ei ole siis yh­den­te­ke­vää, mil­lai­sia päi­vä­ko­ti ja kou­lu ovat.

Es­ka­ri­lai­se­ni lem­pi­a­si­oi­ta As­kais­ten kou­lus­sa ovat her­kul­li­nen puu­ro, as­kar­te­lu eri­lais­ten puu­hien pa­ris­sa, yh­tei­set vä­li­tun­nit isom­pien kou­lu­lais­ten kans­sa ja kum­mi­toi­min­ta. Ky­län rai­teil­la moi­ka­taan tut­tu­jen kou­lu­ka­ve­rei­den kans­sa, oli­vat he sit­ten sa­ma­ni­käi­siä 7-vuo­ti­ai­ta tai kuu­tos­luok­ka­lai­sia. Sitä on yh­tei­söl­li­syys As­kai­sis­sa.

Muut­ta­es­sam­me Es­poos­ta Mas­kuun vuo­si sit­ten las­ten eli­nym­pä­ris­tön tur­val­li­suus oli yk­si tär­keim­piä kri­tee­re­jä muu­tol­le. Tämä kaik­ki hyvä ei syn­ny it­ses­tään, vaan tär­ke­äs­sä roo­lis­sa ovat ky­län ja kou­lun ai­kui­set, kou­lus­sa val­lit­se­va vä­lit­tä­mi­sen il­ma­pii­ri ja lä­hei­nen yh­teis­työ van­hem­pien kans­sa.

Vä­lit­tä­mi­sen il­ma­pii­ri muo­dos­tuu ra­jois­ta ja rak­kau­des­ta. Kou­lus­sa ovat sel­ke­ät sään­nöt, joi­den nou­dat­ta­mis­ta val­vo­taan ai­kuis­ten toi­mes­ta. Kaik­ki ote­taan leik­kiin mu­kaan. Vä­li­tun­neil­la lei­ki­tään van­ho­ja ja uu­sia ryh­mä­leik­ke­jä, käy­dään ret­kil­lä ja teh­dään ar­jen asi­oi­ta, ku­ten esi­mer­kik­si ke­rä­tään ros­kia luon­nos­ta tai kier­rä­te­tään.

Tär­kein­tä on, et­tä lap­si koh­da­taan yk­si­löl­li­ses­ti ja tu­e­taan kas­va­mis­ta omak­si it­sek­seen sa­mal­la muut ih­mi­set huo­mi­oi­den. Min­kä nuo­re­na op­pii, sen van­ha­na tai­taa, sa­no­taan. Jos jo lap­se­na op­pii työ­yh­tei­sön ja elä­män pe­li­sään­nöt, osa­taan ne pa­rem­min myös ai­kui­se­na.

Tun­tui tär­ke­äl­tä vä­lit­tää tämä es­ka­ri­lai­sel­ta tul­lut kii­tos tuo­reel­taan sekä esi­kou­lun hen­ki­lö­kun­nal­le et­tä kou­lun reh­to­ril­le ja suu­rem­man ylei­sön tie­toon näin mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­sa, jot­ta päät­tä­jät ym­mär­tä­vät pie­nen ky­lä­kou­lun mer­ki­tyk­sen tu­le­vai­suu­den nä­kö­kul­mas­ta.

Mitä kaik­kea hy­vää voim­me­kaan yh­des­sä kun­taan saa­da ai­kaan, jos edis­täm­me kou­luis­sa yh­tei­söl­li­syyt­tä ja yk­si­lön vah­van it­se­tun­non ke­hit­ty­mis­tä?

An­nii­na Hai­mak­ka (kok.)

äi­ti

vas­taa­va sai­raan­hoi­ta­ja

As­kai­nen