On vaa­le­ja ja vaa­le­ja. On pi­det­ty sel­vä­nä asi­a­na, et­tä Yh­dys­val­lat on de­mok­ra­ti­an mal­li­maa. Vii­mei­sim­mät vaa­lit an­ta­vat ai­heen epäil­lä asi­aa. Voi ky­syä, an­taa­ko vaa­lien tu­los hy­vin­voin­tia vain osal­le ih­mis­kun­taa ja kuin­ka suu­rel­le osaa se tuot­taa va­ka­vaa hait­taa.

Kun­nal­lis­vaa­lit ovat kan­sa­lai­sil­le eh­kä kaik­kein tär­keim­mät. Nii­den tu­los­ten pe­rus­teel­la pää­te­tään toi­von mu­kaan kaik­kien asuk­kai­den hy­vin­voin­tiin kuu­lu­vis­ta asi­ois­ta. Tasa-ar­voa pi­de­tään de­mok­ra­ti­an kul­ma­ki­ve­nä. Mi­ten hy­vin se to­teu­tuu?

Uu­den­kau­pun­gin asuk­kais­ta kol­ma­so­sa on yli 65-vuo­ti­ai­ta. Seu­raam­me kiin­nos­tu­nei­na, mi­ten pon­nek­kaas­ti puo­lu­eet ovat huo­mi­oi­neet tasa-ar­vo­a­si­an ja ovat­ko ne hank­ki­neet mer­kit­tä­vän mää­rän eh­dok­kai­ta täs­tä vä­es­tö­ryh­mäs­tä.

Mie­len­kiin­to koh­dis­tuu myös ny­kyi­siin val­tuu­tet­tui­hin, jot­ka ei­vät ase­tu uu­des­taan eh­dol­le. Ei­kö hom­ma kiin­nos­ta­nut­kaan? Ovat­ko kau­pun­gin asi­at niin han­ka­lia, et­tei niis­tä saa kun­nol­la sel­vää?

To­den­nä­köi­ses­ti van­hus­ten osuus on pie­ni ja niin tie­ten­kin vaa­li­tu­lok­ses­sa­kin. Jos sat­tuu, et­tä val­tuus­toon tu­lee ikäih­mi­siä edus­ta­va kan­sa­lai­nen, mit­kä ovat hä­nen toi­min­ta­mah­dol­li­suu­ten­sa? Hei­dän tu­lee van­huk­sia kos­ke­vis­sa asi­ois­sa saa­da puo­lu­e­ryh­män­sä hy­väk­syn­tä, joka usein oli­si työ­i­käi­sis­tä muo­dos­ta­van enem­mis­tön ta­voit­tei­den vas­tai­nen. Teh­tä­vä on han­ka­la, sil­lä ylei­ses­ti kau­pun­gis­sam­me suh­tau­du­taan van­huk­siin enem­män tai vä­hem­män kiel­tei­ses­ti.

Eh­kä puo­lu­eil­la on vai­ke­aa saa­da ikäih­mi­siä edus­ta­via eh­dok­kai­ta. Voi­ko ol­la niin, et­tä he ovat ra­ti­o­naa­li­ses­ti ajat­te­le­via jär­ki-ih­mi­siä, jot­ka voi­vat pie­nen mie­tin­nän jäl­keen to­de­ta, et­tä tyh­jän saa pyy­tä­mät­tä­kin? Sik­si he ei­vät suos­tu eh­dok­kaik­si vaa­lei­hin, vaik­ka pyy­det­täi­siin­kin.

Mikä sit­ten oli­si van­hus­ten toi­vo­mus­lis­ta uu­del­le val­tuus­tol­le? En­sin­nä­kin Sa­kun­kul­ma-se­koi­lu tu­li­si saa­da tä­män vuo­den ai­ka­na van­huk­sia tyy­dyt­tä­vään lo­pul­li­seen rat­kai­suun.

Uki­kyy­ti pi­täi­si ot­taa uu­des­taan käyt­töön. Se­hän ei ole pel­käs­tään van­hus­ten käyt­töön, vaan kai­kil­le asuk­kail­le, joil­la ei ole va­raa oman au­ton käyt­töön tai ter­vey­del­li­sis­tä syis­tä ajo-oi­keut­ta.

Kau­pun­gin tu­li­si ot­taa hoi­det­ta­vak­seen van­hus­ten ko­tien koh­dal­la ole­vien ka­tu­jen kesä- ja tal­vi­kun­nos­sa­pi­to.

Var­maan kaik­ki kau­pun­ki­lai­set toi­vo­vat, et­tä kau­pun­ki­am­me hoi­de­taan tai­ta­vas­ti. Hal­lin­to­ko­neis­ton tu­lee kai­kin ta­voin huo­leh­tia kau­pun­kim­me ylei­ses­tä ar­vos­ta­mi­ses­ta niin, et­tä usei­den asuk­kai­den tär­kein omai­suus – asun­not ja oma­ko­ti­ta­lot – vä­hin­tään säi­lyt­tä­vät ar­von­sa. Ei saa ol­la niin, et­tä van­huk­set jou­tu­vat myy­mään van­huu­den va­rak­si sääs­tä­män­sä omai­suu­den pilk­ka­hin­taan saa­dak­seen edes jon­kin­lais­ta hoi­vaa vii­mei­sik­si päi­vik­seen.

Sa­maan ai­kaan ovat alu­e­vaa­lit. Niis­sä sa­mat ar­ve­lut­ta­vat sei­kat kuin kun­nal­lis­vaa­leis­sa ko­ros­tu­vat laa­jas­ti. Hal­lin­to­by­rok­ra­tia on sitä luok­kaa, et­tä val­tuu­te­tuil­la ei voi ol­la mi­tään kun­nol­lis­ta kä­si­tys­tä ko­ko­nai­sa­si­ois­ta. Van­hus­vä­es­tö ko­kee ole­van­sa kit­ka­na ko­neis­ton rat­tais­sa. Joka ta­pauk­ses­sa al­ka­va­na vaa­li­kau­te­na moni Suo­mea koko elä­män­sä ra­ken­ta­nut van­hus jou­tuu elä­mään vii­mei­set elin­vuo­ten­sa epäin­hi­mil­li­sis­sä olo­suh­teis­sa ja pää­see tai­vaan le­poon.

Sa­no­taan, et­tä pe­lä­tään pa­hin­ta, mut­ta toi­vo­taan pa­ras­ta. Joka ta­pauk­ses­sa on tär­ke­ää nou­dat­taa kan­sa­lais­vel­voi­tet­ta, jo­ten men­kääm­me ää­nes­tä­mään.

Sep­po Sjöb­lom

Uu­si­kau­pun­ki