Eu­roo­pan ko­mis­sio työs­tää par­hail­laan EU:n uut­ta huu­me­po­liit­tis­ta stra­te­gi­aa vuo­sil­le 2026–2030. Suun­ta on sel­vä: van­hen­tu­nut ran­kai­se­mi­sen mal­li on to­det­tu te­hot­to­mak­si, epäin­hi­mil­li­sek­si ja kal­liik­si. Odo­tet­ta­vis­sa on siir­ty­mä koh­ti dek­ri­mi­na­li­soin­tia, jos­sa huu­mei­den käyt­tö ja pien­ten mää­rien hal­lus­sa­pi­to ei­vät enää ole ri­ko­soi­keu­del­li­sia ky­sy­myk­siä.

Tämä lin­jaus tar­jo­aa Suo­mel­le mah­dol­li­suu­den päi­vit­tää oma huu­me­po­li­tiik­kan­sa. Käyt­tö­ti­lat, jois­ta edus­kun­ta va­li­tet­ta­vas­ti ää­nes­ti kiel­tei­ses­ti al­ku­vuo­des­ta, ovat esi­merk­ki toi­men­pi­tees­tä, joka yh­dis­tää ih­mi­soi­keus­läh­töi­syy­den, tut­ki­mus­tie­don ja ta­lou­del­li­sen jär­ke­vyy­den.

Kiel­tei­nen suh­tau­tu­mi­nen he­rät­tää häm­mäs­tys­tä kan­sain­vä­li­ses­ti – mik­si hy­vin­voin­ti­val­tio hyl­kää kei­non, joka aut­taa ih­mi­siä pal­ve­lu­jen pii­riin ja vä­hen­tää kuo­le­mia?

Val­vot­tu­jen käyt­tö­ti­lo­jen hyö­dyt ovat kiis­tat­to­mia: ne vä­hen­tä­vät yli­an­nos­tuk­sia ja niis­tä joh­tu­via kuo­le­mia, pa­ran­ta­vat hy­vin­voin­tia, edis­tä­vät hoi­toon ha­keu­tu­mis­ta ja sääs­tä­vät pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä jul­ki­sia va­ro­ja. Kyse ei ole pel­käs­tään ter­vey­des­tä, vaan myös ih­mi­sar­vos­ta – mah­dol­li­suu­des­ta koh­da­ta päih­de­on­gel­mat hoi­don, tuen ja em­pa­ti­an kaut­ta, ei ran­gais­tuk­sin.

Suo­mi tar­vit­see huu­me­po­li­tiik­kaa, joka pe­rus­tuu ih­mi­soi­keuk­siin ja tut­kit­tuun tie­toon. Eu­roo­pan tu­le­va stra­te­gia voi toi­mia kom­pas­si­na: sen avul­la voim­me ra­ken­taa yh­teis­kun­nan, jos­sa jo­kai­sel­la on mah­dol­li­suus hy­vin­voin­tiin, hoi­toon ja ih­mi­sar­voi­seen elä­mään. Yh­teis­kun­ta­rau­ha ei syn­ny kont­rol­lis­ta, vaan myö­tä­tun­nos­ta ja oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta.

Mir­ja-Riit­ta Sjö­holm

ter­vey­den­hoi­ta­ja, FM