Kat­se­lin oh­jel­maa Kat­ri He­le­nan elä­mäs­tä, 60 vuot­ta lau­la­jan uraa. Haas­tat­te­lu oli teh­ty pari vuot­ta sit­ten. Kat­so­jal­le muo­dos­tui mie­li­ku­va kai­kes­ta hy­väs­tä ja kau­niis­ta, mitä ih­mi­seen voi yh­dis­tää.

Lie­kö meil­lä mon­ta­kaan yh­tä va­lo­voi­mais­ta ke­vy­en mu­sii­kin esit­tä­jää, var­sin­kaan nais­puo­lis­ta, kuin on si­ni­val­koi­nen Kat­ri He­le­na. Pää­sy kak­si ker­taa edus­ta­maan Suo­mea eu­ro­vii­su­lau­lu­kil­pai­luis­sa on si­nän­sä jo saa­vu­tus. Me­nes­tys suu­res­sa maa­il­mas­sa oli kes­kin­ker­tai­nen, vuon­na 1979 nel­jäs­tois­ta ja vuon­na 1993 seit­se­mäs­tois­ta.

Tra­ge­di­oi­ta hä­nen elä­mäs­sään on ol­lut var­mas­ti usei­ta. En­sim­mäi­nen avi­o­liit­to päät­tyi eroon, toi­nen puo­li­so Timo Ka­la­o­ja me­neh­tyi nuo­re­na. Kol­mas avi­o­liit­to Panu Ra­ja­lan kans­sa ka­riu­tui. Ny­ky­ään hän elää avo­lii­tos­sa Tom­mi Lii­ma­tai­sen, ma­na­ge­rin­sa kans­sa. Toi­von heil­le pit­kää ikää yh­des­sä.

Oh­jel­man lo­pus­sa il­luu­sio kui­ten­kin pirs­tou­tui Kat­ri He­le­nan ker­to­es­sa lo­hen­pyyn­ti­mat­kois­taan. Loh­ta oli vä­hän, jo­ten ka­las­tus oli niin kut­sut­tua hu­vi­ka­las­tus­ta. Usein saa­lis va­pau­tet­tiin ja il­mei­ses­ti mit­tauk­sen, pun­ni­tuk­sen ja va­lo­ku­vauk­sen jäl­keen pa­lau­tet­tiin ta­kai­sin ve­teen. Näin­hän ei kos­kaan sai­si teh­dä, vaan kala on tain­nu­tet­ta­va vä­lit­tö­mäs­ti.

Va­pau­tet­tu kala elää mitä to­den­nä­köi­sim­min ki­vu­li­aan lop­pu­e­lä­män. Ihon ul­ko­ker­ros eli li­ma­ker­ros vau­ri­oi­tuu ja epä­puh­tau­det, ötö­kät ja bak­tee­rit pe­siy­ty­vät on­net­to­maan, stres­sau­tu­nee­seen ka­laan.

En­nem­min ka­lan voi tain­nu­tet­tu­na jät­tää ran­nal­le eläin­ten ruo­ak­si. Mi­nul­le hu­vi­ka­las­tus on mitä epä­eet­ti­sin teko, leik­ki kuo­le­man kans­sa.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku