Suo­mes­sa vil­jel­lään kau­raa sekä kan­sa­lai­sil­lem­me ra­vin­nok­si et­tä kar­jan re­huk­si. Jo mi­nun lap­suu­des­sa­ni ra­di­os­sa Mar­kus-setä ke­hot­ti kaik­kia lap­sia syö­mään kau­ra­puu­roa, jot­ta kas­vai­sim­me ter­veik­si ja voi­mak­kaik­si ai­kui­sik­si.

Jos­sain vai­hees­sa kau­ra­puu­ros­ta tuli yök-ruo­kaa, puo­li­so­ni elää vie­lä­kin tätä vai­het­ta. On­nek­si olen siir­ty­nyt kau­ra­puu­ron hi­mo­kan­nat­ta­jak­si. Säm­py­lät ovat jää­neet kau­pan hyl­lyil­le. Ve­teen kei­tet­ty puu­ro kyp­syy mik­ros­sa kah­des­sa mi­nuu­tis­sa. Puu­ron voi naut­tia mai­don, hil­lon tai mar­ja­kiis­se­lin kera, vel­lin muo­dos­sa il­man li­suk­kei­ta­kin. Ve­ri­ar­vo­ni ovat erit­täin hy­vät.

Kau­ras­ta, mie­lel­lään hiu­ta­lei­na, on vai­keis­sa­kin olo­suh­teis­sa sekä kuu­mas­sa et­tä kyl­mäs­sä il­mas­tos­sa help­po val­mis­taa ter­veel­lis­tä ra­vin­toa. Mi­nut on pi­det­ty en­sim­mäi­set elin­kuu­kau­te­ni hen­gis­sä ”kau­ra­li­mal­la”, jo­ten kau­ra käy vau­vo­jen­kin ra­vin­nok­si.

Kau­ra­hiu­ta­leet ovat myös raa­ka­ra­vin­toa hau­dut­ta­mal­la ve­des­sä tai mai­dos­sa muu­ta­ma tun­ti. Sit­koa kau­ras­sa ei ole, mut­ta se on veh­nä­jau­hoi­hin se­koi­tet­tu­na hy­vää pan­na­ri­raa­ka-ai­net­ta. Kau­ra­hiu­ta­leet veh­nän, oh­ran ja ru­kiin ka­ve­ri­na so­pi­vat kaik­keen lei­von­taan. Kau­ra si­nän­sä so­pii useil­le ge­li­aa­ti­koil­le.

Jos­pa Suo­mes­sa osa ul­ko­maa­na­vus­ta oh­jat­tai­siin so­pi­mus­vil­je­li­jöil­le, jot­ka kas­vat­tai­si­vat kau­raa ke­hi­tys­mais­sa näl­kää nä­ke­vil­le kau­ko­lä­him­mäi­sil­lem­me. Ai­na oma napa ei sai­si ol­la lä­hin­nä.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­kus­ta