Seu­ra­tes­sa­ni jul­kis­ta ne­ga­tii­vis­pai­not­teis­ta kes­kus­te­lua rak­kaan ko­to­kau­pun­ki­ni Naan­ta­lin toi­mis­ta en mal­ta ol­la ker­to­mat­ta tun­te­muk­sia mi­nä­kin. Tämä ei ole iro­ni­aa, vaan vil­pi­tön on­nel­li­sen ih­mi­sen kii­tol­li­suut­ta.

Vas­ta noin 50 vuot­ta sit­ten kau­pun­kim­me vas­tuu­hen­ki­löt oli­vat kaa­voit­ta­mas­sa koko Van­haa­kau­pun­ki­am­me ker­ros­ta­lo­jen val­taan. On­nek­sem­me kau­pun­ki­lai­set ryh­tyi­vät san­koin jou­koin vas­tus­ta­maan tätä rais­kau­sy­ri­tys­tä.

Kun pik­ku­poi­ka­na 1950-lu­vul­la kä­vin isä­ni kans­sa vie­rai­le­mas­sa ke­säi­sin ve­neel­lä Naan­ta­lis­sa, sy­dän jäi tän­ne. Sil­loin haa­vei­lin, et­tä vie­lä minä jos­kus asun tääl­lä. Nyt, yli puo­li vuo­si­sa­taa tääl­lä asu­nee­na elä­mä­ni nau­tin­not vain ja­los­tu­vat.

Suo­men kesä on ly­hyt. Ke­sä­vie­raam­me vain vir­kis­tä­vät vie­rai­luil­laan mei­tä al­ku­a­suk­kai­ta. Mi­nul­ta ky­syt­tiin ker­ran, mil­lais­ta siel­lä Van­han­kau­pun­gin ran­nas­sa on tal­vi­sin. Aa­mu­päi­väl­lä pos­tel­joo­ni kul­kee pot­ku­kel­kal­la Ran­ta­ka­tua. Il­ta­päi­väl­lä on­kin sit­ten huo­mat­ta­vas­ti hil­jai­sem­paa.

Tääl­lä asu­nee­na saan naut­tia jo­kai­nen aa­mu Naan­ta­lin­lah­den aal­to­jen ala­ti muut­tu­vis­ta nä­ky­mis­tä. Se hie­man har­mit­taa, et­tä pre­si­den­til­lä on pa­rem­pi nä­kö­a­la kuin meil­lä, kos­ka hän nä­kee Van­han­kau­pun­gin.

Olen seu­ran­nut tii­viis­ti myös sitä kaik­kea työ­tä, mitä Naan­ta­lin kau­pun­ki te­kee asuk­kai­den ja vie­rai­dem­me viih­ty­vyy­den eteen. Kirk­ko­puis­to, upe­at kuk­kais­tu­tuk­set, tal­ven ai­ka­na teh­dyt suu­ret uu­dis­tus­työt ran­nan kul­ku­väy­lil­lä, ran­ta­muu­rien ja lai­tu­rei­den suu­ret pe­rus­kor­jauk­set sekä uu­det mu­se­o­lais­ten opas­tus­tau­lut ovat upe­aa ko­et­ta­vaa.

Oma ko­ke­muk­se­ni kau­pun­kim­me ter­vey­den­hoi­toon sekä muun mu­as­sa ra­ken­nus­vi­ras­ton ja mat­kai­lu­toi­mis­ton toi­miin ovat ol­leet an­ta­neet ai­heen kii­tol­li­suu­teen. Tämä kaik­ki työ saat­taa jos­kus joil­ta­kin unoh­tua yli­maal­li­sen voi­vot­te­lun ja ne­ga­tii­vis­ten ar­vos­te­lun peit­tä­mä­nä.

Mei­tä kii­tol­li­sia on pal­jon. Toi­von, et­tä asi­a­no­mai­set kau­pun­gin päät­tä­jis­sä ja toi­mi­jois­sa huo­mi­oi­vat sen. Toi­vot­ta­vas­ti se an­taa mo­ti­vaa­ti­o­ta ke­hit­tää en­ti­ses­tään tätä us­ko­ma­ton­ta lin­nun­ko­to­am­me. On koh­tuul­lis­ta näh­dä myös met­sää puul­ta.

Kii­tos myös 40 vuo­den hie­nos­ta yh­teis­työs­tä höy­ry­lai­vam­me kans­sa.

Pent­ti-Os­ka­ri