Noin 1,5 vuotta sitten löysin itseni erittäin aktiivisen kyläyhteisön keskeltä. Muutin espoolaisesta kerrostalolähiöstä Askaisiin, vastoin kaupungistumisen megatrendiä. Vähänpä tiesin, miten iso vaikutus meidän viisihenkisen perheen muutolla tulisi olemaan.
Muutto on taloudellisesti katsottuna ollut itselleni toistaiseksi tappio. Nettopalkkani on täällä tuhansia euroja vuodessa pienempi samankaltaisesta työtehtävästä huolimatta, kunnallisvero on vajaa kolme prosenttiyksikköä suurempi ja elinkustannuksetkin ovat pakollisen auton myötä isommat. Olikohan tässä mitään järkeä, saattaisi yksinomaan numeroita tutkiva ensimmäisenä ajatella.
On tiedetty jo tovi, että Maskussakin lapsimäärä vähenee. Maskun kunnanjohtaja esitti 15.9. FCG:n tekemään palveluverkkoselvitykseen perustuen kolmen koulun lakkauttamista vuosien 2026–28 aikana. Kaksi näistä kouluista on niin sanottuja kyläkouluja, Askaisten koulun ollen yksi niistä. Viimeiset kolme viikkoa olemmekin saaneet seurata kiivasta keskustelua paikallislehtien mielipideosastoilla ja Facebookin puskaradioissa.
Jos haluamme johtaa kuntaa talouden mittareiden ohella myös muulla tutkitulla tiedolla, ja miksi emme haluaisi, on päätösten perustana käytettävä objektiivista, lähteisiin perustuvaa tietoa. Siksi lyhyiden ja kauaskantoisten vaikutusten arviointi täytyy tehdä huolella, kun tulevaisuuden skenaarioita työstetään.
Seuraavaksi luottamusta saaneet kuntapäättäjät arvioivat palveluverkkoselvityksen validiteetin, omaan kokemukseen, tutkimuksiin, hyväksi todettuihin käytäntöihin ja erilaisiin kustannusarvioihin perustuen. Tämän jälkeen syntyvät aikanaan lopulliset päätökset.
Päättäjät ovatkin nyt paljon vartijoina. Millaisen tulevaisuuden Maskulle ja Varsinais-Suomelle haluamme visioida? Kyse on mitä suurimmassa määrin kunnanvaltuutettujen arvovalinnoista ja tavoitteista yhteisen, lapsiystävällisen Maskun eteen. Keskittyykö Masku jatkossakin vain kahdeksan neliökilometrin alueelle, vai mahdollistammeko laadukkaat, tasa-arvoisesti saavutettavat lähipalvelut myös sen ulkopuolella asuville asukkaille.
Oma taloudellinen tappio kääntyi hiljalleen arjessani voitoksi, kun sain itselleni ja perheelleni Askaisten alueen turvallisuuden ja lapsimyönteisyyden, yhteisöllisyyden vauvasta vaariin kylän eri toimijat huomioiden, ja mikä tärkeintä, lähellä olevan kyläkoulun. Yhdessä rakennetun systeemin, jonka positiivisia vaikutuksia lapsen ja perheen tulevaisuuteen tiesin olevan lukuisia, ja, jotka luonnollisesti heijastuvat pitkällä tähtäimellä suoraan kuntaan ja koko yhteiskuntaan. Meihin kaikkiin, joka päivä.
Kyläkouluissa aikuiset ovat vahvasti läsnä luoden toiminnallaan turvallisen ympäristön, jossa voi kertoa ilot ja murheet kaikkien kesken. Oppimisen haasteisiin on helpompi varhaisesti puuttua, kun opettajat ja ohjaajat sanottavat ne vanhemmille ammattitaidolla ja empaattisesti, mutta rohkeasti. Yhdysluokissa pienemmät seuraavat isompien opetusta, ja leikitään yhdessä.
Askaisten koulun oppilasmäärä on pienentyvä, mutta sen ovien sulkeminen ei vielä ole mielestäni taloudellisesti, tutkimuksellisesti eikä yhteisöllisesti kestävää. Mielelläni keskustelen aiheesta lisää, jos osallisuudelle annetaan sijaa ja aidosti kuunnellaan erilaisia näkökulmia. Se on demokraattisen päätöksenteon ydin, eikö?
Anniina Haimakka
Äiti, sh, TtM, tradenomi (YAMK)-opiskelija, esihenkilö, yhdistysaktiivi, varavaltuutettu (kok.)