Mirva Juselius kirjoitti Vakka-Suomen Sanomissa 4.3. tärkeän puheenvuoron lapsiin ja nuoriin investoimisesta. Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lapsiin panostaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Haluan kuitenkin tuoda esiin vielä yhden näkökulman. Kirjoituksessa, kuten yleisesti lapsista puhuttaessa, korostettiin lasten merkitystä tulevaisuuden aikuisina, tulevaisuuden työvoimana, tulevaisuuden veronmaksajina ja tulevaisuuden yhteiskunnan jäseninä.
Lapsiin liittyvä keskustelu ja tutkimus ovat perinteisesti olleet aikuislähtöistä, mikä näkyy vahvasti myös tavassa määritellä lapsi. Lapset nähdään yhä keskeneräisinä aikuisina, joita tarkastellaan aikuisuuden näkökulmasta, aikuisuuden termistöin ja tulevaisuuden mittareilla.
Nykykäsitys ja lapsuudentutkimus kuitenkin painottavat lasta itsenäisenä toimijana tässä ja nyt. Monilla tieteenaloilla on siirrytty aiempaa lapsikeskeisempään lähestymistapaan, jossa lapsen oma kokemusmaailma on keskiössä. Usein toistettu ajatus siitä, että ”lapsi on oman elämänsä paras asiantuntija” on olennainen lähtökohta kaikelle lasta koskettavalle keskustelulle, olipa kyse politiikasta, tutkimuksesta tai kuntien talouspäätöksistä.
Lapsilähtöinen hyvinvoinnin tarpeiden määrittäminen tarkoittaakin sitä, että heidän kokemuksensa omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan tunnistetaan, ymmärretään ja otetaan huomioon päätöksenteossa ja palveluiden kehittämisessä. Lapsia ei tule vain kuulla, vaan heitä on aidosti kuunneltava. Heidät tulee nähdä sellaisina kuin he ovat – tämän hetken lapsina, ei pelkästään tulevaisuuden aikuisina.
Leena Haanpää (vihr.)
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden dosentti