Maakunnan valtalehti TS julkaisi 17.3. jutun asumiskustannuksista ja palasi vielä asiaan pääkirjoituksessaan 23.3. Jutussa oli esimerkkinä turkulaisperheen asuttama omakotitalo Räntämäessä ja kustannuksia verrattiin Omakotiliiton tekemiin tutkimustilastoihin. Omakotiliiton tutkimus oli ainakin Varsinais-Suomessa keskittynyt pääosin kaupunkeihin.
Turku kasvaa vauhdilla ja houkuttelee asukkaita mediankin tuella. Lisäksi 11.3. oli vielä juttu, jossa kerrottiin, että yli 1700 yksiötä ja kaksiota on vapaana Turussa.
Maaseudun asukkaana ja vaikuttajana aloin tietenkin heti tehdä vertailuja omiin asumiskustannuksiin, koska Turun kohde oli kooltaan, iältään ja lämmitysratkaisuiltaan vertailukelpoinen. Pääsin suurin piirtein samaan tulokseen kuin esimerkissäkin, joka sekin sijoittui selvästi alle valtakunnallisen keskiarvon. Asumismenot painottuvat hieman eri tavoin. Turussa vesi ja jätevesi ovat halvempaa, täällä taas kiinteistövero.
Maallakin voi siis asua edullisesti, kunhan talo on energiatehokas ja lämmitysmuoto sopiva.
Maalla asumisen muita hyviä puolia ovat kattavat, vaikkei kaikin puolin runsaat palvelut, jotka ovat yleensä keskustaajamissa, jolloin yhdellä käynnillä voi hoitaa monet asiat ja yhteisöllisyyden tuoma turva. Monet omakotiasujan tarvitsema palvelut ovat edullisempia.
Ja vapaita yksiöitä ja kaksioita on muuallakin kuin Turussa.
Asumiskustannuksiin ei TS:n jutussa oltu otettu hankintahintaa ja siitä aiheutuvia kuluja, jotka maaseudulla ovat yleensä alemmat.
Ongelma oikeastaan onkin sopivien ja hyväkuntoisten kohteiden vähyys maaseudulla. Paljon on tarjolla, mutta kohteet kaipaavat remonttia saavuttaakseen tuon asumiskustannustason ja energiatehokkuuden. Nykyään kasvottomat pankit eivät myöskään ole kovin innokkaita rahoittamaan haja-asutusalueitten kiinteistökauppoja. Takavuosina paikallispankit pyrkivät edistämään asuntokauppoja vapaamielisemmin.
Simo Virtanen
Vehmaa