Viimeisiä suuria puistojen valtapuita on kohdannut kaatohinku Turun ja ympäristön kaupunkien puistoissa. Naantalin kirkkopuiston suuri näyttävä tsaarinpoppeli Populus nigra ’Petrowskiana’ sahattiin tyngäksi viime viikolla.
Valtavasta rungosta on jäljellä vain kolmisen metriä. Syyksi on mainittu, että juuristo ei ollut enää voimakas eikä pysty pitämään puuta pystyssä. Miten se on tutkittu?. Latvus oli leikattu tuulta kestäväksi, totesin viime vuonna, kun ylpeänä esittelin komeaa puunrunkoa, entisessä Birgittalaisluostarin puistossa ulkomaalaisille vierailleni.
Monet Muumimaailman turistit kuvauttivat itseään rungon ympärillä palatessaan Kailon saaren satumaailmasta ruokailemaan rannan kuppiloihin. Suuri poppeli oli viimeinen Naantalin kirkkopuiston vanhoista puistopuista, 5.50 metriä mitattuna rinnan korkeudelta ympäri runkoa.
Kasvupaikka on vanhaa merenpohjaa, joka on erittäin epäkiitollista vaativimmille puistopuille, mutta poppelit selviävät. Vanhoja historiallisia puita suojellaan Euroopan puistoissa kaatumiselta latvavaijereilla varmistaen ja tyven ympäri erikseen valmistetuilla tukirenkailla. Samoin tehdään juurihoito kasvun virkistämiseksi, koska puuvanhus on itsessään nähtävyys.
Kasvupaikka oli strateginen kasvaen asfaltin reunalla niin, että tiehen tuli pieni mutka ja autojen täytyi runkoa varoa. Puuta ei voinut olla huomaamatta.
Heikkoutta en nähnyt versojenkasvussa viime kesänä, kun puuta tutkailin aina käydessäni ruokailemassa läheisessä ravintolassa, jossa vuonna 1960 Kultarannan köksä tutustutti minut ja heilani ravun syönnin saloihin kaikkine erikoisveitsineen ja ryystämisineen oikealla herrasväen tavalla.
Naantalin poppeli rehotti vanhassa puistossa aivan kuin ikätoverinsa puujättiläiset Turun keskustan Kupittaan puistossa, josta ne on poistettu vähitellen vuosien mittaan. Vanhat puut ovat sitä paljon puhuttua biodiversiteettiä eli suomeksi monimuotoisuutta puistoissa, mitä kuulee melkein jokaisen biologiaa opiskelleen hokevan.
Paksu kaarna miljoonine rakoineen sekä rungon sisälaho ja puun ikä tekevät sen, että puuvanhus elättää tuhatlukuista pieneliöstökantaa kaupunkien puistoerämaassa. Rikasta hyönteislajistoa ja sienirihmastoa, jota esiintyy luonnontilaisessa metsissä. Siksi vanhoja vaarattomia puuyksilöitä on ammattiniksein varjeltava mahdollisuuksien mukaan keskustoissa.
Naantalin puumammutin näkivät kymmenet tuhannet turistit vaeltaessaan Muumisaareen, puun, joka kertoi mahtavuudellaan kasvun voimasta kylmässä pohjolassakin ja kulttuurimiljöön suojelevasta näkemyksestä: vanha kirkko, vanhat puutalot ja suuret puiston puut. Se on kokonaisuus, joka kuuluu Naantali miljööseen ja jota kävijät ihastelevat, eivät uusia kerrostaloja ja hotelleja.
Poppelit, joita Suomessa istutetaan tai istutettiin ennen, ovat kasvullisesti lisättyä puutarha- ja kaupunkilajistoa, eivät siis luonnonlajeja, kestäen hyvin grouviakin käsittelyä, leikkausta ja nuorentamista oikeastaan ainoina kaupunkipuina meillä pohjolassa kasvaen silti valtaviksi puuyksilöiksi. Poppelit kestävät huonoa maata, pohjavettä ja teollisuuskaupunginosien saastunutta ilmaa. Siksi meidän on niitä varjeltava erikoisesti hätiköidyiltä kaatamisilta.
Arno Kasvi
puutarhaneuvos