Moni pää­tök­sen­te­ki­jä unoh­taa sen tär­keim­män eli ih­mi­sen. Pu­hu­taan hoi­to­ta­kuus­ta, pu­hu­taan mit­ta­reis­ta, sää­dök­sis­tä tai ase­tuk­sis­ta. Unoh­dam­me­ko, mikä on ih­mi­sel­le tär­kein eli ter­veys ja mat­ka ras­kau­sa­jas­ta van­huu­teen? Jo­kai­sen yk­si­lön kul­ke­ma mat­ka läpi elä­män pi­täi­si ol­la se tär­kein mit­ta­ri pää­tök­sen­te­os­sa.

Jää miet­ti­mään, mitä ai­kaa mo­net ih­mi­set elä­vät. Kun eläm­me jo 2020-lu­kua, niin tek­no­lo­gia ja mah­dol­li­suu­det ovat lä­hes ra­jat­to­mat. Meil­lä ha­lu­taan pi­tää yk­si­tyi­nen ja jul­ki­nen puo­li eril­lään niin et­tä jul­ki­sen puo­len lää­kä­rit pää­se­vät myös tie­naa­maan yk­si­tyi­sel­le.

Kui­ten­kin yh­teis­kun­ta on kou­lut­ta­nut ai­na­kin Suo­mes­sa opis­kel­leet alan am­mat­ti­lai­set. Pi­täi­si­kö ol­la työ­vel­vol­li­suus jul­ki­sel­la puo­lel­la kou­lu­tus­ta vas­taan? Tä­tä­hän joku vä­läyt­ti rat­kai­suk­si. It­se en us­ko, et­tä ai­na­kaan alal­le tu­lee täl­lä ta­val­la li­sää am­mat­ti­lai­sia.

Liik­ku­vat yk­si­köt voi­si­vat ol­la yk­si pal­ve­lu­muo­to. Työ­pa­ri­na lää­kä­ri ja hoi­ta­ja pää­si­si­vät lä­hel­le ih­mis­tä. Päi­vä tuol­la ja päi­vä siel­lä, sil­loin ei tar­vit­si­si in­ves­toi­da sei­niin jo­kai­ses­sa ky­läs­sä. Toki tämä ei ole rat­kai­su kaik­keen. Tar­vit­sem­me riit­tä­vän pe­rus­ver­kos­ton ter­veys­kes­kus­ta­sois­ta pal­ve­lua. Jo­kai­seen kun­taan ei tätä kui­ten­kaan voi lu­va­ta, mut­ta sil­loin voi­si­vat pie­nil­lä paik­ka­kun­nil­la as­tua ku­vaan nämä liik­ku­vat yk­si­köt.

Var­si­nais-Suo­mi on laa­ja alue ei­kä sai­raa­la­toi­min­taa voi kes­kit­tää pel­käs­tään Tur­kuun. Tar­vit­sem­me myös riit­tä­vän laa­jat yk­si­köt Uu­teen­kau­pun­kiin ja Sa­loon. On­ko myös Loi­maal­la tar­vet­ta laa­jen­net­tuun ter­veys­kes­kus­pal­ve­luun?

Mitä no­pe­am­min pys­tym­me ih­mi­siä hoi­ta­maan, se tuo pit­kän ajan sääs­tö­jä. Pi­tä­mäl­lä ih­mi­set jo­nois­sa ja kes­kit­tä­mäl­lä pal­ve­lut yh­teen paik­kaan saam­me ai­no­as­taan ai­kai­sek­si li­sää jo­no­ja. Tä­mä­kö on rat­kai­su­kes­keis­tä ajat­te­lua?

Hal­lin­toa on pai­su­tet­tu ja tä­män on siu­nan­nut ny­kyi­nen alu­e­val­tuus­to Var­has­sa. Mik­si? Kun sote-uu­dis­tus teh­tiin, sen tar­koi­tus oli saa­da ke­ven­net­tyä hal­lin­toa. Jär­jel­lä kun miet­tii, niin näin toi­mii myös te­ho­kas yri­tys­toi­min­ta. On­ko siis kor­kein pää­tök­sen­te­ko­e­lin eli Var­han alu­e­val­tuus­to unoh­ta­nut, mitä heil­tä vaa­di­taan?

Tämä hal­lin­non pai­sut­ta­mi­nen ei tuo yh­tään li­sää re­surs­sia te­ke­vil­le kä­sil­le. Juu­ri näi­tä te­ke­viä kä­siä tar­vi­taan run­saas­ti li­sää.

Jos kun­ta­po­li­tii­kas­sa oli tär­kein pää­tös­tä oh­jaa­va te­ki­jä stra­te­gi­aoh­je, niin mikä on Var­han stra­te­gia? Ei se voi ol­la joh­ta­jien palk­ka­ke­hi­tys. Ei se voi ol­la pal­ve­lu­ta­son las­ku. Ei se voi ol­la sai­raa­la­ver­kon kes­kit­tä­mi­nen yh­teen paik­kaan. Ei se voi ol­la jät­tää van­huk­set omais­ten hoi­det­ta­vik­si.

Oli­si­ko ai­ka teh­dä muu­tok­sia?

Mika Rau­ku­nen

Mas­ku