Neljä vuotta sitten maailma oli toisenlainen. Ei ollut Ukrainassa sotaa, ei ollut Suomea Natossa, ei ollut sote-uudistusta hyvinvointialueineen. Trumpin aika Valkoisessa talossa tuntui menneisyydeltä, mutta nyt hän häämöttää taas maailmanpolitiikan horisontissa.
Maailma muuttuu, halusimme tai emme. Jokainen meistä joutuu katsomaan peiliin: mihin suuntaan haluamme yhteiskuntaamme ohjata?
Mynämäki ei ole irrallinen saareke, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Silti on hyvä muistaa, että kaikessa kunnalla ei ole toimivaltaa. Kansainvälinen politiikka ei ratkea kunnanvaltuustossa, mutta Mynämäen koulujen, yksityisteiden avustukset ja palveluiden kohtalo ratkeaa.
Päätökset, joita täällä tehdään, näkyvät arjessamme: pyöräteillä, koulun pihalla, kirjaston ovella. Siinä missä suuret linjat vedetään eduskunnassa, kunnassa päätetään siitä, kuinka arkemme sujuu. Miten esiopetus toimii, kuka meidän lapsiamme opettaa, mihin yhteiset eurot sijoitetaan? Näihin kysymyksiin vastataan äänillä, ei huutamalla.
Ja huutaminenhan on ollut vallalla. Sosiaalisessa mediassa räyhätään, solvataan, mustamaalataan. Mielipiteet muuttuvat iskuiksi, sanat haavoiksi. Laurin koulun vanhempainyhdistys on nostanut esiin koulukiusaamisen vakavuuden, mutta olemmeko pysähtyneet miettimään, miten aikuisten kielenkäyttö ruokkii samaa ilmiötä?
Some-räksytys ei ole rohkeutta, se on pelon lietsontaa. Jos vain ne, jotka eivät koskaan ole erehtyneet, saisivat äänensä kuuluviin, tulisi maailmasta hyvin hiljainen paikka. Mynämäen vahvuus ei ole hiljaisuus. Mynämäen vahvuus on toisten kunnioittaminen.
Kun menet äänestämään, mieti, millaista Mynämäkeä haluat rakentaa. Kunnioitukseen perustuvaa vai huutajien hallitsemaa? Ratkaisut eivät synny solvauksilla, vaan ymmärryksellä. Valinta on sinun.
Pekka Myllymäki (kesk.)