Minulle esitettiin taannoin tärkeä kysymys: ”Miten teidän Vinssi-hankkeenne terveyskioskitoiminta edistää nuorten terveyttä, miten piirtely ja puristusvoiman mittaaminen ovat millään tavalla nikotiinituotteiden ja päihteiden käyttöä ehkäiseviä toimia?”’.
Kysymys pysäytti minut, kansanterveystieteilijän ja opettajan, miettimään. Päätelmänä sain tiivistettyä vastaukseeni olennaisen: Nuorten terveyden edistäminen ei ole ensisijaisesti puhetta terveydestä, nikotiinituotteista tai elämäntavoista. Se on läsnäoloa, luottamuksen rakentamista ja aitoja kohtaamisia nuorten arjessa.
Yhdessä tekeminen, kuten piirtely ja kevyet toimintakyvyn mittaukset eivät ole irrallisia tempauksia, vaan ne ovat keinoja avata vuorovaikutuksen kanavia, madaltaa kynnystä keskustelulle ja osoittaa, että aikuinen on kiinnostunut nuoresta. Kohtaaminen rakentuu pienistä, yhteisistä hetkistä, joissa nuori saa olla oma itsensä ilman, että hänestä tuntuu siltä, että hän on vain osa nikotiiniprojektia.
Terveyden edistäminen on hanketoiminnassa hiljainen, mutta tärkeä tavoite, joka tapahtuu ikään kuin sivutuotteena. Kun nuori kokee tulevansa kohdatuksi aidosti ja arvostavasti, valetaan pohja, jolle voi myöhemmin rakentaa keskustelua myös vaativimmista teemoista, kuten terveydestä, hyvinvoinnista, nikotiinista, päihteistä tai yleisestä jaksamisesta. Ilman vastavuoroisuutta ja psykologista turvallisuutta nämä teemat jäävät käsittelemättä.
Lopulta kysymys ei ole siitä, kuinka monta terveysteemaa ehdimme terveyskioskitoiminnassamme käsitellä, vaan siitä, kuinka monta kohtaamista onnistumme luomaan. Tehokkain terveyden edistäminen tapahtuu usein silloin, kun näistä aiheista ei puhuta lainkaan.
Terveyden edistämisen työ ei ole vain neuvomista tai asiantuntijaluentoja. Se on jalkautumista nuorten pariin. Siellä, missä nuoret ovat, aikuinen voi olla vierellä, kuunnella ja kohdata heidät ilman vaatimuksia tai valmiiksi räätälöityjä ratkaisumalleja.
Kohtaaminen ei vaadi erityisiä teemoja tai kampanjoita, mutta se vaatii aikaa, läsnäoloa ja kohderyhmää kunnioittavaa asennetta. Terveyspuheen sijaan tärkeämpää on olla kiinnostunut nuoren elämästä kokonaisuutena: Mikä häntä innostaa? Mitkä asiat kuormittavat häntä? Missä hän kokee onnistuvansa? Minkälaisen jäljen hän jättää itsestään yhteisötaideteokseen?
Palaan kysymykseen siitä, miten Vinssi-hankkeen terveyskioskin piirtelypisteet ja puristusvoimatestit edistävät nuorten terveyttä. Vaikka voisi ajatella, että ne ovat irrallisia hassun hauskoja tempauksia, ne ovat kuitenkin keinoja rakentaa yhteisöllisyyttä ja kohtaamisen kulttuuria. Terveyskioskitoiminnan ydinajatus on se, että nuorille tarjotaan tietoa, tukea ja toimintaa matalalla kynnyksellä. Aikuinen on toiminnassa aina mukana terveyden edistämisen asiantuntijana.
Kun nuori saa osallistua hanketoimintaan omalla tavallaan, ilman painetta tai valmiita hyvinvointikeskustelun kaavoja, syntyy luottamus. Luottamuksesta taas lähtee liikkeelle terveyden edistämisen tärkein prosessi: nuoren oma motivaatio huolehtia itsestään silloin, kun hän on siihen valmis.
Turun ammattikorkeakoulun koordinoima Vinssi-hanke kehittää uudenlaisia, matalan kynnyksen toimintamalleja yläkoululaisten elintapaohjaukseen sekä nikotiinituotteiden ja päihteiden käytön ehkäisyyn ja lopettamisen tueksi Maskussa, Mynämäessä ja Nousiaisissa.
Minna Salakari
FT
lehtori
Vinssi-hankkeen tutkimus- ja viestintävastaava