Tie­to­ni kos­ke­vat vain eräs­tä suu­rim­mis­ta pan­keis­tam­me. Taas äs­ket­täin tuli uu­si muu­tos­tie­do­te, jos­sa kaik­kien pal­ve­lu­jen hin­nat nou­se­vat. On­nek­si mi­nul­la ei ole pank­ki­tun­nuk­sia, jo­ten pa­pe­ri­nen ti­li­o­te tu­lee ym­mär­tääk­se­ni mak­sut­ta. Mu­ka­na on ai­na teks­ti: si­nun ei tar­vit­se teh­dä mi­tään.

Pan­kin kont­to­rin ovea ei us­kal­la suin­sur­min­kaan au­kais­ta. Kyl­lä siel­lä si­säl­lä ko­to­na ol­laan, mut­ta py­sy­vät lat­ti­at puh­tai­na, kun ei ka­dul­la hiip­pai­le­vaa asi­a­kas­ta si­sään huo­li­ta. Kol­kut­ta­val­le ei ava­ta.

Enää ei voi an­taa lap­sen­lap­sil­le jou­lu­ra­haa kir­je­kuo­reen sul­jet­tu­na. Jos tar­vit­set ra­hat toi­vo­tun suu­ris­sa eris­sä esi­mer­kik­si 10 ker­taa 50 eu­roa, se mak­soi pari vuot­ta sit­ten 30 eu­roa. Nyt pal­ve­lu lie­nee mah­do­ton­ta. Mo­net van­huk­set, omaa syyt­tään esi­mer­kik­si yli 80-vuo­ti­aat, jää­vät usein ih­met­te­le­mään maa­il­man­me­noa. Lap­suus oli niuk­kaa, mie­huus­vuo­si­na teh­tiin ran­kas­ti töi­tä ja nyt saa­lis on vai­ke­as­ti ta­voi­tet­ta­vis­sa pan­kin uu­me­nis­sa.

Esi­mer­kik­si las­kun mak­sa­mi­nen pan­kin kont­to­ris­sa on kuu­si eu­roa. Hin­taan on var­mas­ti pis­tey­tet­ty mon­ta asi­aa: en­sin­nä­kin ”pank­ki­nei­din” pal­ve­lu, mie­lel­lään hy­myn kera, oven sa­ra­noi­den ja lat­ti­an ku­lu­mi­nen ja vie­lä­pä li­kaa­mi­nen sekä huo­neil­man saas­tu­mi­nen. Asi­a­kas voi ol­la jopa tu­pa­koi­va, jo­ten vaat­tei­den mu­ka­na tu­le­va tuok­sah­dus pi­laa koko hen­ki­lö­kun­nan päi­vän.

Joi­ta­kin pal­ve­lu­ja voi hoi­taa vie­lä ko­toa kä­sin pit­kän jo­no­tuk­sen jäl­keen jopa pu­he­li­mel­la ai­don ih­mi­sen kans­sa, tu­le­vai­suu­des­sa eh­kä te­ko­ä­lyn.

Hen­ki­löl­li­syy­den var­mis­ta­mi­nen on tär­keä asia. Jos si­nul­la ei ole pan­kin tun­nis­tus­tun­nus­ta, lie­nee mah­do­ton­ta. Ai­ka kes­kus­te­luun on va­rat­ta­va etu­kä­teen ja yri­tet­tä­vä muis­tel­la, mitä pla­kaat­te­ja pi­tää ol­la esil­lä, jot­ta pääs­tään asi­as­sa eteen­päin. Jopa ve­roil­moi­tuk­sen laa­ti­mi­nen on hel­pom­paa ja mie­lek­kääm­pää kuin asi­oin­ti pan­kin kans­sa.

Olen va­ka­vas­ti har­kin­nut pan­kin vaih­ta­mis­ta. Toi­men­pi­de on kui­ten­kin lii­an vai­kea to­teu­tet­ta­vak­si, lon­ke­roi­ta on kuin mus­te­ka­lal­la. Sa­no­vat, et­tä revi ra­haa sei­näs­tä. En tie­dä, saa­ko siel­tä vaik­ka nel­jä vii­si­kymp­pis­tä. Jo­ka­viik­koi­nen tar­peem­me, kak­si vi­tos­ta, pi­tää so­pia kau­pan kas­san kans­sa. Jos­pa vi­to­sia voi­si nos­taa ker­ral­laan vaik­ka sa­dan eu­ron ar­vos­ta pan­kin tis­kil­tä.

Puo­li­so­ni kävi huol­lat­ta­mas­sa au­tom­me. Edel­li­se­nä il­ta­na tuli muis­tu­tus ti­la­tus­ta huol­los­ta teks­ti­vies­ti­nä, jos­sa ker­rot­tiin, et­tä ”rii­hi­kui­va” raha ei kel­paa mak­su­vä­li­neek­si, pi­tää mak­saa kor­til­la. Se­te­lit lie­ne­vät ny­ky­ään pa­pe­rin­ke­räys­ka­maa vai on­ko­han ky­sei­nen toi­min­ta lai­ton­ta.

Muis­tan vie­lä ta­pauk­sen noin 50 vuo­den ta­kaa. Saim­me Ruot­sis­sa park­ki­sa­kon ja mak­soim­me sen Suik­ki­lan kont­to­ris­sa. ”Pank­ki­nei­ti” kat­soi suu­rin rus­kein sil­min il­ki­ku­ri­ses­ti, jot­ta lai­te­taan­ko pan­kin ku­lut mak­sun vas­taa­not­ta­jan mak­set­ta­vak­si – ja so­pi­han se meil­le. Saim­me­pa naa­pu­ri­maa­ta­kin vä­hän höy­näy­tet­tyä. Täl­lai­nen iha­na, pie­ni sy­dä­mel­li­nen muis­to kes­tää läpi elä­män.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku