Suunnitteilla oleva Lounaismaan kansallispuisto on herättänyt keskustelua niin luonnonsuojelun kuin alueen maanomistajien näkökulmasta. Vaikka kansallispuiston tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, sen pirstaleinen rakenne on herättänyt maanomistajissa huolia omaisuudensuojan ja oman päätösvallan säilymisestä.
Nämä huolet tulee ottaa vakavasti ja tunnistaa osana kansallispuiston edistämisen hyväksyttävyyttä. Kansallispuiston perustamisen puolesta puhuvat luonnonsuojelulliset argumentit toteutuvat jo kyseisillä valtion omistamilla mailla ja osin yksityisen suojelun toimesta.
Tarkoitusperiä tarkastellessa onkin huomioitava, onko kansallispuiston intressinä todella valtion mailla toteutettavat toimet vai ympäröivän yksityisomituksen mahdollisuuksien rajoittaminen.
Kansallispuiston alue koostuu useista irrallisista suojelualueista, mikä tarkoittaa, että niiden väliin jää yksityisiä maa- ja metsätalousalueita. Tämä johtaa käytännössä siihen, että yksityisten maiden käyttö vaikeutuu, vaikka kansallispuistovalmistelussa todetaan mahdollisten yksityismaiden liittämisen kansallispuistoon toteutuvan vapaaehtoisilla kaupoilla.
Esimerkiksi kansallispuiston myötä syntyvät reitistöt ja retkeilijöiden lisääntyminen voivat haitata maanomistajien mahdollisuuksia hyödyntää maitaan normaalisti. Lisääntyvän luontomatkailun vaikutukset arvokkaisiin luontoarvoihin on syytä myös tunnistaa valmistelussa.
Lisäksi on ilmeistä, että tulevaisuudessa paine yksityisten maiden liittämiseksi kansallispuistoon kasvaa. Kun alueen julkinen imago rakentuu kansallispuistostatuksen ympärille, syntyy käytännössä tilanne, jossa maanomistajilta odotetaan maittensa myymistä valtiolle tai niiden käyttötarkoituksen muuttamista.
Tämä asettaa maanomistajat epävarmaan asemaan, sillä heidän omistusoikeutensa säilyy paperilla, mutta käytännössä heidän mahdollisuutensa päättää maansa käytöstä heikentyvät.
Hyvään valmisteluun sisältyy eri vaihtoehtojen punninta. Sen sijaan, että alueelle perustetaan pirstaleinen kansallispuisto, tulisi harkita vaihtoehtoja, kuten geoparkin perustamista.
Geopark tunnistaa alueen luonnonarvot ja edistää luontomatkailua ilman, että yksityisten maiden käyttöä rajoitetaan tarpeettomasti. Tämä mahdollistaisi joustavamman yhteistyön maanomistajien, yrittäjien ja luonnonsuojelun välillä.
Lounaismaan luonnon ja kulttuuriperinnön suojelu on tärkeää, mutta sen toteuttamisen tulee olla reilua myös yksityisille maanomistajille. Pirstaleinen kansallispuisto ei ole tähän paras ratkaisu.
Terhi Löfstedt, toiminnanjohtaja, MTK-Satakunta
Virve Hindström, asiantuntija, MTK-Satakunta
Harri Liven, toiminnanjohtaja, MTK-Varsinais-Suomi
Hannu Justen, johtaja, Mhy Lounametsä