Työtehoseura järjesti Uudessakaupungissa puukaasutraktoreiden käyttäjäkurssin kevättalvella 1944 polttoainepulan takia. Traktoreihin jouduttiin laittamaan puukaasuttimia. Meillä ei ollut traktoria, mutta olin kiinnostunut tekniikasta. Kurssilaisia oli noin parikymmentä, joista tunsin vain Niilo Rannan Peteksestä ja Tuomo Aikolan Häähästä, joka oli minun ikäiseni. Joukosta puuttuivat sotaikäluokat. Silloin oli nähtävissä, että polttoainepula jatkuu pitkään.
Kurssi kesti vajaan viikon. Teoriaosat pidettiin Eilan kahvilassa keskellä kaupunkia ja käytännön harjoitus Vikmanin korjaamolla, joka sijaitsi nykyisen S-Marketin lähellä polttoaineaseman paikalla. Opettajana oli Työtehoseuran palveluksessa ollut Matti V. Komonen, joka kertoi, että hän on maajussi Turun toiselta puolelta.
Opettaja Komonen selvitti eri polttoaineiden ominaisuuksia ja niiden vaatimuksia moottoritekniikkaan. Opetusvälineinä oli kaksi Oliver-rautapyörätraktoria, joissa oli puukaasuvarusteet. Traktorit olivat Halolan Mikolasta ja Salmen kartanosta. Kurssilla opetettiin puukaasujärjestelmää ja myös käytännön toimenpiteitä.
Puukaasujärjestelmä on monimutkainen. Palaminen ja kaasunmuodostus tapahtuvat erikoisrakenteisessa pesässä. Jos traktorissa ei ollut akkua, niin imuri oli käsikäyttöinen. Kuuma kaasu oli ensin jäähdytettävä, se kulki traktorin etupäässä olevan jäähdyttäjän läpi. Sen jälkeen erotettiin vesi kaasusta omalla kaksijakoisella yksiköllä.
Tämän jälkeen oli karkea puhdistaja, sen jälkeen hieno puhdistaja, molemmat metallirakenteisia. Moottorin kantta piti ohentaa puristuksen lisäämiseksi. Teho puukaasulla oli vain noin 70 prosenttia nestemäisen polttoaineen tehosta. Me oppilaat saimme ajaa näitä Oliver-puukaasutraktoreita Vikmanin pihalla.
Opettaja Komonen selitti eri traktoreiden hyötysuhteita, joita Työtehoseura oli tutkinut polttoainekulutukseen nähden. Hän kertoi, että ääripäät olivat Fordson, jolla oli suurin polttoainekulutus ja John Deere, jolla oli pienin. Ero oli aika suuri. Yksi kurssilainen alkoi väittää vastaan, mutta Komonen sanoi, että Työtehoseuran kokeet ovat osoittaneet tämän.
Puukaasuajatuksella Suomessa suunniteltiin kotimainen rautapyöräinen maataloustraktori. Vaasassa Haldinin konepaja alkoi valmistaa traktoria. Ideana oli, että sähkölaitteita ei tavarapuutteen takia ollut. Sytytys toimi magneetolla ja käynnistys käsivoimalla. Traktorin moottorin osat saatiin ruotsalaisesta Volvon kuorma-auton osista.
Moottorista tuli viisilitrainen ja sen tehoksi laskettiin puukaasulla 35 hevosvoimaa, joka riitti kaksisiipisen 14 tuuman auran vetämiseen. Haldinin konepaja valmisti traktoreita omalla rungolla Vaasa-nimellä. Niitä ehti valmistua 11 kappaletta, mutta tehdas teki konkurssin ja valmistus loppui.
Uudenkaupungin maatalousnäyttelyssä 1947 oli Vaasa-traktori, mutta se oli muutettu petrolikäyttöiseksi. Sain silloin kokeilla ajoa pienellä alueella. Traktori vaikutti vähän kankealta.
Kumipyörätraktoreita oli silloin jo uutuuksina näyttelyssä. Uudenkaupungin torilla olivat kumipyöräinen Fordson Major, jossa ei ollut nostolaitetta sekä kumipyöräiset Oliver 70 ja pieni Case-traktori. Sen perässä olivat kiintoaurat, mikä oli yksi erikoinen kiinnostuksen aihe näyttelyssä.
Silloin elettiin vielä hevosaikakautta. Epäiltiin, toimivatko kumipyörätraktorit koskaan peltotöissä.
Kauno Pietilä
Kalanti