Työ­te­ho­seu­ra jär­jes­ti Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa puu­kaa­sut­rak­to­rei­den käyt­tä­jä­kurs­sin ke­vät­tal­vel­la 1944 polt­to­ai­ne­pu­lan ta­kia. Trak­to­rei­hin jou­dut­tiin lait­ta­maan puu­kaa­sut­ti­mia. Meil­lä ei ol­lut trak­to­ria, mut­ta olin kiin­nos­tu­nut tek­nii­kas­ta. Kurs­si­lai­sia oli noin pa­ri­kym­men­tä, jois­ta tun­sin vain Nii­lo Ran­nan Pe­tek­ses­tä ja Tuo­mo Ai­ko­lan Hää­häs­tä, joka oli mi­nun ikäi­se­ni. Jou­kos­ta puut­tui­vat so­tai­kä­luo­kat. Sil­loin oli näh­tä­vis­sä, et­tä polt­to­ai­ne­pu­la jat­kuu pit­kään.

Kurs­si kes­ti va­jaan vii­kon. Te­o­ri­ao­sat pi­det­tiin Ei­lan kah­vi­las­sa kes­kel­lä kau­pun­kia ja käy­tän­nön har­joi­tus Vik­ma­nin kor­jaa­mol­la, joka si­jait­si ny­kyi­sen S-Mar­ke­tin lä­hel­lä polt­to­ai­ne­a­se­man pai­kal­la. Opet­ta­ja­na oli Työ­te­ho­seu­ran pal­ve­luk­ses­sa ol­lut Mat­ti V. Ko­mo­nen, joka ker­toi, et­tä hän on maa­jus­si Tu­run toi­sel­ta puo­lel­ta.

Opet­ta­ja Ko­mo­nen sel­vit­ti eri polt­to­ai­nei­den omi­nai­suuk­sia ja nii­den vaa­ti­muk­sia moot­to­ri­tek­niik­kaan. Ope­tus­vä­li­nei­nä oli kak­si Oli­ver-rau­ta­pyö­rät­rak­to­ria, jois­sa oli puu­kaa­su­va­rus­teet. Trak­to­rit oli­vat Ha­lo­lan Mi­ko­las­ta ja Sal­men kar­ta­nos­ta. Kurs­sil­la ope­tet­tiin puu­kaa­su­jär­jes­tel­mää ja myös käy­tän­nön toi­men­pi­tei­tä.

Puu­kaa­su­jär­jes­tel­mä on mo­ni­mut­kai­nen. Pa­la­mi­nen ja kaa­sun­muo­dos­tus ta­pah­tu­vat eri­kois­ra­ken­tei­ses­sa pe­säs­sä. Jos trak­to­ris­sa ei ol­lut ak­kua, niin imu­ri oli kä­si­käyt­töi­nen. Kuu­ma kaa­su oli en­sin jääh­dy­tet­tä­vä, se kul­ki trak­to­rin etu­pääs­sä ole­van jääh­dyt­tä­jän läpi. Sen jäl­keen ero­tet­tiin vesi kaa­sus­ta omal­la kak­si­ja­koi­sel­la yk­si­köl­lä.

Tä­män jäl­keen oli kar­kea puh­dis­ta­ja, sen jäl­keen hie­no puh­dis­ta­ja, mo­lem­mat me­tal­li­ra­ken­tei­sia. Moot­to­rin kant­ta piti ohen­taa pu­ris­tuk­sen li­sää­mi­sek­si. Teho puu­kaa­sul­la oli vain noin 70 pro­sent­tia nes­te­mäi­sen polt­to­ai­neen te­hos­ta. Me op­pi­laat saim­me ajaa näi­tä Oli­ver-puu­kaa­sut­rak­to­rei­ta Vik­ma­nin pi­hal­la.

Opet­ta­ja Ko­mo­nen se­lit­ti eri trak­to­rei­den hyö­ty­suh­tei­ta, joi­ta Työ­te­ho­seu­ra oli tut­ki­nut polt­to­ai­ne­ku­lu­tuk­seen näh­den. Hän ker­toi, et­tä ää­ri­päät oli­vat Ford­son, jol­la oli suu­rin polt­to­ai­ne­ku­lu­tus ja John Dee­re, jol­la oli pie­nin. Ero oli ai­ka suu­ri. Yk­si kurs­si­lai­nen al­koi väit­tää vas­taan, mut­ta Ko­mo­nen sa­noi, et­tä Työ­te­ho­seu­ran ko­keet ovat osoit­ta­neet tä­män.

Puu­kaa­su­a­ja­tuk­sel­la Suo­mes­sa suun­ni­tel­tiin ko­ti­mai­nen rau­ta­pyö­räi­nen maa­ta­loust­rak­to­ri. Vaa­sas­sa Hal­di­nin ko­ne­pa­ja al­koi val­mis­taa trak­to­ria. Ide­a­na oli, et­tä säh­kö­lait­tei­ta ei ta­va­ra­puut­teen ta­kia ol­lut. Sy­ty­tys toi­mi mag­nee­tol­la ja käyn­nis­tys kä­si­voi­mal­la. Trak­to­rin moot­to­rin osat saa­tiin ruot­sa­lai­ses­ta Vol­von kuor­ma-au­ton osis­ta.

Moot­to­ris­ta tuli vii­si­lit­rai­nen ja sen te­hok­si las­ket­tiin puu­kaa­sul­la 35 he­vos­voi­maa, joka riit­ti kak­si­sii­pi­sen 14 tuu­man au­ran ve­tä­mi­seen. Hal­di­nin ko­ne­pa­ja val­mis­ti trak­to­rei­ta omal­la run­gol­la Vaa­sa-ni­mel­lä. Nii­tä eh­ti val­mis­tua 11 kap­pa­let­ta, mut­ta teh­das teki kon­kurs­sin ja val­mis­tus lop­pui.

Uu­den­kau­pun­gin maa­ta­lous­näyt­te­lys­sä 1947 oli Vaa­sa-trak­to­ri, mut­ta se oli muu­tet­tu pet­ro­li­käyt­töi­sek­si. Sain sil­loin ko­keil­la ajoa pie­nel­lä alu­eel­la. Trak­to­ri vai­kut­ti vä­hän kan­ke­al­ta.

Ku­mi­pyö­rät­rak­to­rei­ta oli sil­loin jo uu­tuuk­si­na näyt­te­lys­sä. Uu­den­kau­pun­gin to­ril­la oli­vat ku­mi­pyö­räi­nen Ford­son Ma­jor, jos­sa ei ol­lut nos­to­lai­tet­ta sekä ku­mi­pyö­räi­set Oli­ver 70 ja pie­ni Case-trak­to­ri. Sen pe­räs­sä oli­vat kiin­to­au­rat, mikä oli yk­si eri­koi­nen kiin­nos­tuk­sen ai­he näyt­te­lys­sä.

Sil­loin elet­tiin vie­lä he­vo­sai­ka­kaut­ta. Epäil­tiin, toi­mi­vat­ko ku­mi­pyö­rät­rak­to­rit kos­kaan pel­to­töis­sä.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti