Vaa­lit on käy­ty ja pu­li­nat pois. Kan­san­val­lan juh­la­päi­vän las­ku­toi­mi­tuk­set ovat vah­vis­tus­ta vail­le val­miit. Vaa­lien ai­ka on ko­ke­muk­ses­ta huo­li­mat­ta ai­na yh­tä jän­nit­tä­vää ja ar­vaa­ma­ton­ta. Täl­lä­kin ker­taa vaa­lit tar­jo­si­vat myös yl­lä­tyk­siä.

Joka vaa­leis­sa joku jou­tuu pet­ty­mään ja joku saa rie­mui­ta. Vaa­li­tu­los on kui­ten­kin yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti kä­si­tel­ty ja ko­ke­muk­ses­ta tie­dän, et­tä het­ken pääs­tä myös mil­tei unoh­det­tu. Pää­tök­sen­te­os­sa niin ää­ni­ha­ra­val­la kuin vii­mei­sel­lä lä­pi­me­non­sa var­mis­ta­neel­la­kin on val­tuus­tos­sa ta­san sa­ma­nar­voi­nen yk­si ää­ni käy­tös­sään.

Päät­ty­vä val­tuus­to­kau­si on vie­lä kes­ken, jo­ten seu­raa­van kau­den päät­tä­jil­lä on vie­lä het­ki ai­kaa mie­tis­kel­lä ta­voit­tei­taan ke­sä­kuus­sa al­ka­val­le ne­li­vuo­tis­kau­del­le. Kol­men­kym­me­nen vuo­den ko­ke­muk­sel­la tie­dän, et­tä ris­ti­ve­to­a­kin var­mas­ti tu­lee. Asi­ois­ta saa ja kuu­luu­kin ol­la eri miel­tä.

Eri­lai­sis­ta nä­kö­kul­mis­ta ja asi­oi­den ar­vo­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta tär­kein­tä pää­tök­sen­te­os­sa on lop­pu­tu­los. Vaik­ka oma mie­li­pi­de ei voit­tai­si­kaan enem­mis­tön luot­ta­mus­ta, ei saa vai­pua ala­ku­loon. Usein so­pui­sa komp­ro­mis­si on pa­ras tapa saa­da ai­kaan pää­tök­siä, joi­hin kaik­ki voi­vat si­tou­tua.

Tär­kein­tä on, et­tä ym­mär­räm­me pää­tök­sen­te­ki­jän roo­lin. Kun­ta on lä­hiyh­tei­söm­me, jon­ka tur­val­li­suus sekä kun­ta­lais­ten hy­vin­voin­ti ja ter­veys ovat tär­keim­mät pri­o­ri­tee­tit. Pe­rus­pi­la­rit ovat val­ta­o­sal­la meis­tä pit­käl­ti sa­man­lai­set.

Kes­tä­vää ke­hi­tys­tä saa­daan kun­nas­sa ai­kaan, kun yri­täm­me neu­vo­tel­la, so­pia ja so­vi­tel­la. Sama suun­ta löy­tyy jopa yl­lät­tä­vän usein puo­lu­e­kan­nas­ta riip­pu­mat­ta, kun­han suo­ra vuo­ro­vai­ku­tus py­syy avoi­mel­la asi­a­lin­jal­la.

Aki Si­mo­la

Mas­ku