Pu­hut­tu suo­men kie­li on jää­mäs­sä un­ho­laan kai­kes­sa kau­neu­des­saan, mur­teis­saan ja ää­nen­sä­vyis­sään. Ti­lal­le on tul­lut kyl­män kal­sea teks­ti­vies­ti il­man ää­nen­pai­no­ja, tau­ko­ja ja vi­han, hy­vän mie­len tai tun­nel­maa ko­ros­ta­vaa sä­vyä.

On sitä en­ne­kin osat­tu vä­sä­tä vies­ti leh­den pals­tal­le: "Nuor hier vast ott pot pih per puh" ja nu­me­ro. Asia tai­si kai­kil­le tul­la sel­väk­si, tun­nel­ma kui­ten­kin vas­ta pih.per:ssä.

Kou­lu­ai­ka­na­ni kir­joi­tet­tiin ai­nei­ta ei­kä ly­hen­nyk­siä käy­tet­ty. Vä­li­mer­kit oli ol­ta­va pai­koil­laan, al­ku- ja lop­pu­lau­se tar­koin har­kit­tu­ja. Vir­heet oli pis­tey­tet­ty ja tu­los saat­toi ol­la myös mii­nus­merk­ki­nen.

Kän­nyk­kä­sot­ku oli­si ko­ko­naan hau­dat­ta­va, ai­no­as­taan hä­tä­nu­me­ro käy­tös­sä. Jo­kai­sen kän­ny­kän hal­ti­jan tu­li­si osa­ta suo­men kie­len kir­joi­tus- ja pu­he­tai­to. Maa­han­muut­ta­jil­le teh­tä­vä kie­li­koe voi­si ol­la tes­tin poh­ja­na. To­dis­tus kä­des­sä voi­si men­nä kän­nyk­kä­kaup­paan os­tok­sil­le.

Yh­tä tär­ke­ää, el­lei tär­ke­äm­pää­kin on kuul­lun ym­mär­tä­mi­nen. Pu­he­li­men käyt­tö sen al­ku­pe­räi­ses­sä tar­koi­tuk­ses­sa on van­ha­nai­kais­ta, lait­teen nimi oli­si muu­tet­ta­va toi­sen­lai­sek­si esi­mer­kik­si näp­päi­li­mek­si.

Ny­ky­ään pu­hut­ta­es­sa van­hus­ten yk­si­näi­syy­des­tä unoh­de­taan ko­ko­naan pu­he­lin­soit­to, joka on vie­rai­lun ja teks­tit­te­lyn vä­li­muo­to. Huo­no­kuu­loi­sil­la­kin on hel­pom­pi kuul­la pu­he­lin­ta: ään­tä­hän voi sää­tää.

Käy­tän ah­ke­ras­ti pu­he­lin­ta päi­vit­täin use­am­man tun­nin ajan ol­les­sa­ni yh­tey­des­sä su­ku­lais­ten ja tut­ta­vien kans­sa. Vas­taa­jan on help­po lyö­dä luu­ri kor­vaan, jos ei ole jut­tu­tuu­lel­la - tai jos on es­ty­nyt, voi ol­la vas­taa­mat­ta.

Pi­sin yh­tä­jak­soi­nen pu­he­lu­ni en­ti­sen työ­to­ve­ri­ni kans­sa kes­ti yli vii­si tun­tia. Oli pal­jon ker­rot­ta­vaa ja kuul­ta­vaa 20 vuo­den ajal­ta. Niin sa­no­tut pu­he­li­nys­tä­vät voi­vat ol­la tun­te­mat­to­mia, mut­ta sil­ti aja­tuk­sen juok­su kul­kee sa­maa tah­tia ja syn­tyy pal­jon fun­dee­rat­ta­vaa pi­dem­mäk­si ai­kaa. Teks­ta­ril­la voi etu­kä­teen ky­sel­lä, mil­loin oli­si ai­kaa kes­kus­tel­la, vah­taa aja­tuk­sia pu­he­li­mes­sa.

Hy­vät ys­tä­vät! Luu­ri kä­teen ja "pu­he­lin­lan­gat" lau­la­maan.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku