Mää ja mun miäs olt­ti Turu seu­ra mur­re­ta­pah­tu­mas. Tul van­ha aja ja möö­kä­län ole­mi­ne mi­ä­le. Sil­lo kaik pu­hus tur­ku­laist, äi­tin­ki­ält. Ei kel­lä ol­lu lap­si vaa möö­kä­lii, mu­ku­loi, ka­ka­roi, poik­ki ja fli­koi, sis­koi ja vel­ji.

Melk­ke jo­ka­sel ol oma murt­tes. Tai­vaall len­te­li­vä louk­ke ja va­rik­se, pus­kis asu­si­va pask­var­pu­se. Tult kouk­ka­roit­ti rans­ta­kal ja kati ma­ka­si­va pank­kot­te pääl tu­vas. Jä­nek­si ja ke­tui am­mut­ti pys­syl, sär­je ja ah­ve­na pyy­rys­tet­ti ver­koil. Nuo­tal ve­ret­ti si­la­koi.

Pi­ha­tos am­mu­si­va leh­mä ja mää­ki­vä lamp­pa, tal­lis ol kaks he­ost ja ka­na­las ti­ät­ty ka­noi. Mai­to ja muna saat­ti omast tak­ka. Sia oli­va si­ka­las. Päi­väl­li­sest ylit­te jää­mil niit ru­a­kit­ti. Kaik kaa­ret­ti krönt­mänt­ti­nes las­ki­äm­pä­ri ja fa­tist tis­ki­ve­si jouk­ko. Sit ol viäl yks kiuk­ku­ne kuk­ko ja muu­ta­mi kalk­ku­noi. Us­se mu­ku­la juok­si­va talo ym­pärs kark­ku kuk­ko ja kalk­ku­noi. Mun äi­ti ott puust ka­rah­ka ja sa­nos et em mää tom­mos­si lin­nui men pak­ko.

Aa­must ens­mäi­seks sy­ät­ti pe­ru­noi ja rus­kia soos­si. Tyät pai­net­ti eh­tos­se saak­ka. Läm­mint ru­ak­ka kolm kert­ta päi­väs ja vä­lil kaf­fet. Su­vel ol mu­ka­va vi­ä­rä kaf­fe­ko­ri pel­lol, siäl ol ain kup­pi it­tel­le­ki ja äi­tin te­ke­mä se­ka­pul­la, hu­na­ja taik sii­rap­pi pääl. Mak­kia ol hyvä eik paa­sat­tu lii­ka­mak­ki­ast taik su­a­la­sest.

Kaik päi­vä oli­va täyn tyät ku elu­ka ei­vä ym­mär­tä­ny py­hä­päi­vist yh­tä mit­tä. Pel­lol ei kum­min­ka tar­vin­nu läh­te. Lau­an­ta ol sil­lo ta­val­li­ne ar­ki­päiv.

Äi­ti ker­tos, et kan­sa­kou­lus ol sem­mo­ne jat­ko­luok­ka. Nap­paus­kurs­siks sitä sa­not­ti. Vois ol­la hy­ä­ryl­li­nen­ki tin­de­rin puut­tees.

Sem­mo­se kes­ken­kas­vu­se, juur rip­pi­kou­lust pääs­se, ru­pe­si­va pi­tä­mä tee­ren­pe­li naa­pu­ri sa­ma­ni­käs­te kans. Lava- ja la­to­tans­seis su­vi­si käyt­ti ker­ra tai kaks vii­kos. Si­ält se miäs tai emänt us­se löy­ret­ti. Mää hain Tu­rust ja hy­vän löy­sin­ki.

Häit pruu­kat­ti viet­tä su­vel us­se ja kes­ti­vä jos­kus mont päi­vä, tiäs ko al­va­ri hu­vi­tuk­sis hy­pät­ti nii tul seu­rauk­si. Mun iso­pap­pa, us­ko­vai­ne miäs, sa­nos tans­si­mi­sest, et tur­huu­re myl­ly py­ä­ri­vä.

Kan­sa­kou­lu ku ol käyt­ty ni sit kan­sa­o­pis­to tai emänt­kou­lu vu­a­reks. Van­huk­se hoi­ret­ti hyvi us­se ko­ton lop­pu saakk. Aut­to­vak­ki vaku hei­lut­ta­mi­ses ja keh­rä­si­vä us­se ru­keil lank­ka. Vil­la ol omist lamp­paist. Ens se kars­tat­ti hah­tu­viks ja sit keh­rät­ti lan­koiks.

Vii­na ja tu­pak­ki käy­tet­ti tarp­pe taik halu muk­ka. Ol kyl oik­ke ju­a­poi­ki, mut ta­va­li­semp­pa ol yh­re il­la ja yän­ki nauk­kai­lu. Jol­la ol pot­tu tik­ku­vii­na tai muut vä­ke­vä ja sit ment­ti naa­pu­ri ja emänt keit­ti pan­nul­li­se sump­pi. Teh­ti kaf­fep­lö­röi: ku­pin poh­jal nel­jä kap­pa­la Pul­mu -pa­la­so­ke­ri, sit niin pal­jo kaf­fet, et so­ke­ri ei nä­ky­ny ja sit nii pal­jo vii­na et so­ke­ri ru­pe­si­va taas nä­ky­mä. Pot­tu oli ain pöy­rän kon­ti juu­res per­man­nol. Ty­ä­mies­ko­pas ol ain eril­li­ne holk­ki, muns­tyk­ki. As­kit­te kan­ne käy­tet­ti kai­ken­lais­te pii­rus­tus­te ja räk­näys­te tarp­peis­si, sääs­tet­ti lu­ant­to.

Huu­sis teh­ti suu­rem­ma asia ja mi­ä­he lan­not­ti­va pik­ku­hä­räl us­se pus­ki. Huus­sis pa­per ol uu­si­o­käy­tös, van­ha Turu Sa­no­ma.

Tal­vel ol ank­ki­amp­pa. Suk­sit­ti kou­lu ja las­ket­ti mäk­ki, jol­la ol oik­ke ”pot­ku­ri”. Kaik­ke rik­kaim­mil vois ol­la ”nur­mik­se” luis­te­lu vart­te.

Sa­no­ta, et aik kult­ta muis­ta­mi­se. An­ke­lee­kist mää ole sitä mi­ält, et on kum­mis­ki mu­ka­vamp käy­rä tuva nur­kas eri­ös ku läh­te kah­la­ma pi­ham pe­räl lu­mi­ki­nok­ses. Ny vois su­si­ki tul­la vas­ta. Sil­lo ol kaik sure am­mut­tu täält su­ku­puut­tos­se.

Ei ol­lu sil­lo au­toi­ka. Mun veli hank­kis 50-lu­vul pi­ä­ne lava-au­to ko sil ol min­kei. Ve­si­säi­li­ös ol iha oik­kia kork­ki, pak­kas vaa len­tä­mä ti­ä­hes ko vesi tul lii­ka kuu­maks. Lasi oli­va kut­ta­perk­ka ja jar­ruist ei ol­lu pal­jo ti­at­to­ka. Anin­kais­te­ka­tu ol help­po aja alas ku lii­ken­ne­po­lii­si ti­ä­si­vä ti­lant­te ja py­säyt­ti­vä si­vult tu­le­va lii­kent­te.

Ny au­to hu­ris­te­le­va ak­ku­na al eres­ta­ka­si. On pen­sa, dii­se­li, hyp­rii­di ja säh­kö­au­toi. Tu­los o viäl kaa­su­au­toi­ki, tai­ta­va ol­la hä­kä­pönt­tö­je jäl­ke­läis­si.

Mut mihi niil kai­kil o nii mah­ro­to kii­rus? Ei en­ne van­ha ol­lu, ol aik­ka fun­dee­ra­ta maa­il­ma meno ja käy­rä naa­pu­ris ky­läs.

Ter­veis­si kai­kil lu­ki­joil

Au­vi­sen Ee­valt

Me­ri­mas­kust