Mää ja mun miäs oltti Turu seura murretapahtumas. Tul vanha aja ja möökälän olemine miäle. Sillo kaik puhus turkulaist, äitinkiält. Ei kellä ollu lapsi vaa möökälii, mukuloi, kakaroi, poikki ja flikoi, siskoi ja velji.
Melkke jokasel ol oma murttes. Taivaall lentelivä loukke ja varikse, puskis asusiva paskvarpuse. Tult koukkaroitti ranstakal ja kati makasiva pankkotte pääl tuvas. Jäneksi ja ketui ammutti pyssyl, särje ja ahvena pyyrystetti verkoil. Nuotal veretti silakoi.
Pihatos ammusiva lehmä ja määkivä lamppa, tallis ol kaks heost ja kanalas tiätty kanoi. Maito ja muna saatti omast takka. Sia oliva sikalas. Päivällisest ylitte jäämil niit ruakitti. Kaik kaaretti kröntmänttines laskiämpäri ja fatist tiskivesi joukko. Sit ol viäl yks kiukkune kukko ja muutami kalkkunoi. Usse mukula juoksiva talo ympärs karkku kukko ja kalkkunoi. Mun äiti ott puust karahka ja sanos et em mää tommossi linnui men pakko.
Aamust ensmäiseks syätti perunoi ja ruskia soossi. Tyät painetti ehtosse saakka. Lämmint ruakka kolm kertta päiväs ja välil kaffet. Suvel ol mukava viärä kaffekori pellol, siäl ol ain kuppi ittelleki ja äitin tekemä sekapulla, hunaja taik siirappi pääl. Makkia ol hyvä eik paasattu liikamakkiast taik sualasest.
Kaik päivä oliva täyn tyät ku eluka eivä ymmärtäny pyhäpäivist yhtä mittä. Pellol ei kumminka tarvinnu lähte. Lauanta ol sillo tavalline arkipäiv.
Äiti kertos, et kansakoulus ol semmone jatkoluokka. Nappauskurssiks sitä sanotti. Vois olla hyäryllinenki tinderin puuttees.
Semmose keskenkasvuse, juur rippikoulust päässe, rupesiva pitämä teerenpeli naapuri samanikäste kans. Lava- ja latotansseis suvisi käytti kerra tai kaks viikos. Siält se miäs tai emänt usse löyretti. Mää hain Turust ja hyvän löysinki.
Häit pruukatti viettä suvel usse ja kestivä joskus mont päivä, tiäs ko alvari huvituksis hypätti nii tul seurauksi. Mun isopappa, uskovaine miäs, sanos tanssimisest, et turhuure mylly pyärivä.
Kansakoulu ku ol käytty ni sit kansaopisto tai emäntkoulu vuareks. Vanhukse hoiretti hyvi usse koton loppu saakk. Auttovakki vaku heiluttamises ja kehräsivä usse rukeil lankka. Villa ol omist lamppaist. Ens se karstatti hahtuviks ja sit kehrätti lankoiks.
Viina ja tupakki käytetti tarppe taik halu mukka. Ol kyl oikke juapoiki, mut tavalisemppa ol yhre illa ja yänki naukkailu. Jolla ol pottu tikkuviina tai muut väkevä ja sit mentti naapuri ja emänt keitti pannullise sumppi. Tehti kaffeplöröi: kupin pohjal neljä kappala Pulmu -palasokeri, sit niin paljo kaffet, et sokeri ei näkyny ja sit nii paljo viina et sokeri rupesiva taas näkymä. Pottu oli ain pöyrän konti juures permannol. Tyämieskopas ol ain erilline holkki, munstykki. Askitte kanne käytetti kaikenlaiste piirustuste ja räknäyste tarppeissi, säästetti luantto.
Huusis tehti suuremma asia ja miähe lannottiva pikkuhäräl usse puski. Huussis paper ol uusiokäytös, vanha Turu Sanoma.
Talvel ol ankkiamppa. Suksitti koulu ja lasketti mäkki, jolla ol oikke ”potkuri”. Kaikke rikkaimmil vois olla ”nurmikse” luistelu vartte.
Sanota, et aik kultta muistamise. Ankeleekist mää ole sitä miält, et on kummiski mukavamp käyrä tuva nurkas eriös ku lähte kahlama piham peräl lumikinokses. Ny vois susiki tulla vasta. Sillo ol kaik sure ammuttu täält sukupuuttosse.
Ei ollu sillo autoika. Mun veli hankkis 50-luvul piäne lava-auto ko sil ol minkei. Vesisäiliös ol iha oikkia korkki, pakkas vaa lentämä tiähes ko vesi tul liika kuumaks. Lasi oliva kuttaperkka ja jarruist ei ollu paljo tiattoka. Aninkaistekatu ol helppo aja alas ku liikennepoliisi tiäsivä tilantte ja pysäyttivä sivult tuleva liikentte.
Ny auto huristeleva akkuna al erestakasi. On pensa, diiseli, hypriidi ja sähköautoi. Tulos o viäl kaasuautoiki, taitava olla häkäpönttöje jälkeläissi.
Mut mihi niil kaikil o nii mahroto kiirus? Ei enne vanha ollu, ol aikka fundeerata maailma meno ja käyrä naapuris kyläs.
Terveissi kaikil lukijoil
Auvisen Eevalt
Merimaskust