Vastikään oli vaalipaneeli aluevaaliehdokkaille. Paneelissa olevilta ehdokkailta kysyttiin turva-auttamispalvelusta. Asiasta ei syntynyt minkäänlaista keskustelua. Oliko niin, että kyseinen asia ei ole yleisesti ottaen mielenkiintoinen vai eikö asiaa tunneta? Kuitenkin se aiheuttaa huolta suurimmalla osalla vanhusväestöä.
Siinä mielessä voisi ajatella, että kertaus olisi paikallaan. Varha hankkii säännöllisen kotihoidon tai omaishoidon asiakkaille turva-auttamispalvelun. Palvelu on harkinnanvarainen ja tulosidonnainen. Tulorajat yhden hengen taloudelle on 1500 euroa kuukaudessa ja kahden tai useamman hengen taloudelle 2100 euroa kuukaudessa.
Toisin sanoen Varha on päätynyt säästötoimissaan tinkimään voimakkaasti vanhusten turvallisuudesta, koska rajoitukset jättävät suuren osan vanhuksista avun ulkopuolelle.
Varha hankkii palvelun yksityiseltä yritykseltä. Varhan rajoitusten ulkopuolelle jäävät vanhukset ja heidän omaisensa voivat hankkia samat palvelut kyseiseltä yritykseltä maksua vastaan. Peruspalvelun maksu vuodessa on 684 euroa ja turva-auttamispalvelu 99–129 euroa per kerta.
Väkisinkin tulee ajatus, että yhteiskuntamme ei ole ikäystävällinen juhlapuheista huolimatta. Valtio ja hyvinvointialueet voivat syyttää toinen toisiaan vallitsevasta tilanteesta. Valtio sanoo, että asian hoito kuuluu hyvinvointialueiden hoidettavaksi ja hyvinvointialueet sanovat, ettei valtio anna varoja riittävästi.
Taas joutuvat samat kansalaisemme tuntemaan samaa suurta turvattomuutta viimeisinä elinvuosinaan kuin lapsuudessaan sodan ja sen jälkeisen Suomen jälleenrakentamisen alkutaipaleella.
Toivottavaa on, että vaaliehdokkaat paneutuisivat tähänkin turva-auttamisasiaan ja olisivat valintansa jälkeen korjaamassa vallitsevaa epäkohtaa.
Seppo Sjöblom
Uusikaupunki