Trump on val­mis dii­liin Uk­rai­nan so­dan lo­pet­ta­mi­sek­si hin­nal­la mil­lä hy­vän­sä, kun­han vain hä­nen suu­ret lu­pauk­set rau­han­te­os­ta edes jol­la­kin ta­sol­la to­teu­tui­si­vat, et­tä edes jon­kin­lai­sen su­lan hat­tuun­sa sai­si. Sii­nä meil­lä on to­del­li­nen rau­han­te­ki­jä ja neu­vot­te­li­ja, joka ei vä­li­tä vä­hää­kään hyök­käys­so­dan koh­tee­na ole­van Uk­rai­nan kan­san kau­his­tut­ta­vas­ta ti­lan­tees­ta.

Jos Trum­pin ja Pu­ti­nin tar­jo­a­ma niin sa­not­tu so­pi­mus run­no­taan läpi se oli­si vain al­ku­soit­toa koko Uk­rai­nan mie­hi­tyk­sel­le ja Ze­lens­kyi voi­si vain to­de­ta, et­tä tyh­jän saa pyy­tä­mät­tä­kin.

Rau­han­neu­vot­te­li­ja­na Trump on jo nyt pois­sa las­kuis­ta. Hän on näyt­tä­nyt to­del­li­sen luon­teen­sa häi­käi­le­mät­tö­mä­nä kaup­pa- ja pe­li­mie­he­nä, oman edun ta­voit­te­li­ja­na, jo­hon ei ole syy­tä luot­taa mis­sään ti­lan­tees­sa.

Nyt ovat so­dan lo­pet­ta­mi­sen neu­vot­te­luis­sa rat­kai­se­vas­sa ase­mas­sa Uk­rai­nan ja Ve­nä­jän pre­si­den­tit sekä Eu­roo­pan mah­ti­mai­den joh­ta­jat. Nyt teh­täi­siin suu­ri kor­jaa­ma­ton vir­he jos, men­täi­siin yli sii­tä, mis­sä ai­ta on ma­ta­lin eli suos­tut­tai­siin Trum­pin esi­tyk­siin rau­han saa­vut­ta­mi­ses­ta. Toi­vot­ta­vas­ti mei­dän­kin po­lii­tik­kom­me py­sy­vät ai­em­mis­sa jul­ki­lau­su­mis­saan lop­puun saak­ka.

Maa­il­man jän­nit­ty­nyt ny­ky­ti­lan­ne on he­rät­tä­nyt Eu­roo­pan maat vah­vis­ta­maan omaa so­ti­laal­lis­ta puo­lus­tus­ky­ky­ään Suo­mi mu­kaan lu­kien, mikä on ym­mär­ret­tä­vää ja hy­vin pe­rus­tel­tua, mut­ta Uk­rai­nan kan­san pii­naa ne toi­met ei­vät nyt hel­po­ta.

So­ti­laal­li­sen puo­lus­tus­te­ol­li­suu­den vah­vis­ta­mi­nen on vuo­sien, eh­kä vuo­si­kym­men­ten­kin pro­jek­ti. Uk­rai­nal­la ei vain ole ai­kaa odot­taa. Apua tar­vi­taan heti, mut­ta vaa­ra­na on, et­tä esi­mer­kik­si pörs­si­ro­mah­dus ja Trum­pin pouk­koi­le­va suur­val­ta­po­li­tiik­ka siir­tä­vät Eu­roo­pan huo­mi­on pois to­del­li­ses­ta huo­le­nai­hees­ta, Uk­rai­nan epä­toi­voi­ses­ta tais­te­lus­ta ole­mas­sa­o­los­taan.

Uk­rai­nan pon­nis­te­luis­ta huo­li­mat­ta näyt­tää kui­ten­kin sil­tä, et­tä so­ti­laal­li­sen yli­voi­man saa­vut­ta­mi­nen Ve­nä­jää vas­taan on hy­vin epä­to­den­nä­köis­tä, var­sin­kin kun kai­ken li­säk­si ra­koi­le­van EU:n eri­mie­li­syy­det sa­ta­vat suo­raan Pu­ti­nin laa­riin ja näl­käi­nen susi vain käyt­tää ai­kaa hy­väk­seen suun­ni­tel­les­saan uut­ta lo­pul­lis­ta is­kua Uk­rai­naan, jon­ka jäl­keen Uk­rai­naa ei enää ole.

Uk­rai­nan ti­lan­net­ta ku­vaa hy­vin sa­non­ta: yk­si kaik­kien ja kaik­ki yh­den puo­les­ta. Näin siis pi­täi­si toi­mia, mut­ta to­si­pai­kan tul­len se näyt­tää ole­van hel­pom­min sa­not­tu, kuin teh­ty. Uk­rai­na kyl­lä hoi­taa oman osuu­ten­sa, mut­ta mi­ten on kaik­kien lai­ta?

Tätä miel­tä täs­tä