Aja­es­sa­ni Tam­pe­reel­le mie­tin ohi­tet­ta­vien kau­pun­kien Lai­ti­la, Huit­ti­nen, Sas­ta­ma­la, No­kia ima­goa ja il­met­tä. Niis­sä kun tu­lee har­voin poi­ket­tua, niin ovat­ko ne vain lä­pi­kul­ku­paik­ko­ja il­man kou­kut­ta­vaa, omin­ta­keis­ta iden­ti­teet­tiä ? Sas­ta­ma­las­sa ovat Van­han kir­jal­li­suu­den päi­vät ja Tyr­vään tu­li­pa­los­ta kor­jat­tu kirk­ko. Lai­ti­las­sa tie­ten­kin Mu­na­mark­ki­nat ja uu­te­na Jaz­z­kuk­ko. Mut­ta mitä tar­jo­aa Huit­ti­nen, pait­si hul­lua mies­tä ja No­kia "il­man No­ki­aa"?.

Ajat­te­len, et­tä kun­ta il­man kult­tuu­ris­ta tai his­to­ri­al­lis­ta iden­ti­teet­tiä on her­käs­ti vain lä­pi­kul­ku­paik­ka. Se on il­man omaa mie­li­ku­vaa help­po ohit­taa ei­kä se oi­kein in­nos­ta pe­rem­mäl­le. Mitä ovat Uu­den­kau­pun­gin iden­ti­teet­ti ja luon­ne?

Useim­mil­le mie­leen tu­lee Iso­vi­han päät­tä­nyt Uu­den­kau­pun­gin rau­ha. Sen muis­to­merk­ki on konk­reet­ti­nen, kun Mat­tis­ten ky­läs­tä 304 vuot­ta sit­ten siir­ret­ty­jen ra­ken­nus­ten si­jain­ti to­ril­la on edel­leen help­po ku­vi­tel­la. Mut­ta riit­tää­kö rau­has­ta ai­nek­sia ta­pah­tu­maan? An­si­ok­kaas­ti on kyl­lä yri­tet­ty ja Ve­net­si­a­lais­ten yh­tey­des­sä se on­kin saa­nut pal­jon vä­keä liik­keel­le. Rau­ha on uni­ver­saa­li ja Uk­rai­nan vuok­si nyt eri­tyi­sen ajan­koh­tai­nen. To­del­la soi­si, et­tä Jaa­na Va­sa­mal­la riit­täi­si ener­gi­aa teh­dä ta­pah­tu­man jär­jes­te­lyis­sä tar­vit­ta­vaa rau­han­työ­tään.

Vä­ri­käs kult­tuu­rie­lä­mä luo ih­mi­se­lä­mään kiin­to­pis­tei­tä. Se ve­tää puo­leen­sa fes­ta­ri­kan­saa Kar­ju­roc­kiin sekä te­at­te­ris­sa ja mu­se­os­sa kä­vi­jöi­tä. Kult­tuu­ri tuo kun­taan hy­vin­voin­tia ja elin­voi­maa. Kir­jas­to an­taa meil­le yh­tä­läi­sen pää­syn tie­toon ja kult­tuu­riin. Mu­seo huo­leh­tii juu­re­van kult­tuu­ri­pe­rin­töm­me säi­ly­mi­ses­tä. Tut­ki­tus­ti il­man kult­tuu­ria ih­mi­nen näi­vet­tyy ja kuih­tuu. Käy sa­moin kuin kas­vil­le, joka ei saa ra­vin­tei­ta ei­kä vir­kis­tä­vää vet­tä.

It­sel­le­ni mu­siik­ki tuo kos­ket­ta­vim­mat ja po­si­tii­vi­sim­mat elä­myk­set. Jos­kus myös ah­dis­tus­ta, uten pari vuot­ta sit­ten kir­kos­sa Cru­sel­lin kon­ser­tis­sa, jos­sa To­rik­ka esit­ti Mo­zar­tin aa­ri­oi­ta, jois­sa ei ol­lut ai­nut­ta­kaan me­lo­dis­ta tut­tua kos­ke­tus­pin­taa. Sii­nä mie­tin, et­tä oli­si­ko sit­ten­kin jo­kin muu kuin puu­pu­hal­ti­miin pai­not­tu­va viik­ko ol­lut meil­le pa­rem­pi va­lin­ta. Us­ko Kemp­piä kai jos­kus har­kit­tiin? Näil­lä men­nään, mut­ta Ju­kit­su Hyy­ti­än kans­sa ide­oi­tiin, et­tä Lyh­ty­jen yö voi­si ol­la vaih­teek­si Myl­ly­mä­el­lä.

Meil­lä on "meri iha ran­nas" ja ran­nan hie­noil­la nä­ky­mil­lä ja pal­ve­lu­jen laa­dul­la kil­pai­lem­me jo pe­rin­teis­ten Naan­ta­lin, Por­voon ja Han­gon kans­sa, ku­ten myös puu­ta­lo­jen kau­pun­ki­na. On­ko­han mis­sään muu­al­la mai­se­maa, jos­sa me­ren­lah­ti näin näyt­tä­väs­ti ja­kaa kau­pun­gin?

It­sel­lä­ni on hul­lu­na haa­vee­na, et­tä jos­kus voi­sin kä­vel­lä pyy­he har­ti­oil­la Myl­ly­ka­tua alas ja pu­lah­taa ui­maan Kau­pun­gin­lah­teen. Tot­ta kai se vaa­ti­si ruop­pauk­sen sekä sade- ja hu­le­ve­sien joh­ta­mi­sen muu­al­le. Mut­ta ui­tiin­han Sei­nes­sä­kin Pa­rii­sin olym­pi­a­lai­sis­sa vii­me vuon­na. Unel­mia pi­tää ol­la eli pää pil­ves­sä ja ja­lat maas­sa.

Omaan pai­kal­li­seen kult­tuu­riin si­to­vat ta­pah­tu­mat luo­vat ih­mis­ten osal­li­suut­ta ja me-hen­keä. Tääl­lä on elet­ty, vil­jel­ty maa­ta, pur­jeh­dit­tu, teh­ty vak­ko­ja, au­to­ja, apu­lan­taa, läm­mön­siir­ti­miä ja vaik­ka mitä. Pi­det­ty yl­lä si­vis­tys­tä, vä­li­tet­ty lä­him­mäi­ses­tä ja pi­det­ty yh­des­sä yl­lä toi­voa pa­rem­mas­ta huo­mi­ses­ta. Mei­dän on syy­tä ol­la sil­lä ta­val­la yl­pei­tä ko­ti­seu­dus­tam­me, et­tä se nä­kyy kau­pun­kim­me iden­ti­teet­ti­nä myös tääl­lä vie­rai­li­joil­le, jot­ta he ei­vät ko­ki­si Uut­ta­kau­pun­kia vain lä­pi­kul­ku­paik­ka­na.

Tar­mo Kan­gas

kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu (kok.)

Uu­si­kau­pun­ki