Eeva-Johanna Eloranta (VSS 26.8.) nosti esiin tärkeän keskustelun älylaitteiden käytöstä kouluissa ja ehdotti niiden kieltämistä koko koulupäivän ajaksi. Ajatus on perusteltu, sillä tutkimustieto tukee monin tavoin älylaitteiden käytön rajoittamista oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuitenkin täyskielto ei ole yksiselitteisesti ongelmaton ratkaisu.
Yksi keskeinen haaste liittyy kiellon valvontaan erityisesti yläkoulussa. Opettajilla on jo ennestään paljon vastuuta välituntivalvonnassa, ja lisävalvonta voi osoittautua käytännössä vaikeaksi. Jos kieltoa ei pystytä valvomaan johdonmukaisesti, sen vaikutus jää helposti näennäiseksi.
Toinen merkittävä huolenaihe on yksinäisten oppilaiden asema. Monille heistä älypuhelin tarjoaa ainoan mielekkään tekemisen välitunnilla, ja sen poistaminen voi lisätä ulkopuolisuuden tunnetta. Puhelin voi tarjota hetkellisen suojan ja helpotuksen, jota ei tulisi vähätellä.
Täyskielto herättää myös kysymyksen yhdenvertaisuudesta. Oppilaat eivät ole koulussa samassa asemassa: heidän taustansa, tuen tarpeensa ja sosiaaliset valmiutensa vaihtelevat suuresti. Kun kaikille asetetaan samat säännöt ottamatta huomioon yksilöllisiä lähtökohtia, vaarana on, että osa oppilaista jää väliinputoajiksi. Yksinäinen oppilas voi tarvita puhelinta eri tavalla kuin sosiaalisesti aktiivinen luokkatoveri, jolloin yhdenmukainen kielto ei kohtele kaikkia tasapuolisesti.
Todellinen yhdenvertaisuus ei tarkoita, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla, vaan että jokaisella on mahdollisuus hyvinvointiin omista lähtökohdistaan käsin. Täyskielto ei automaattisesti johda yksinäisten oppilaiden sosiaalistumiseen tai liikunnalliseen aktivoitumiseen, vaan vaatii koululta aktiivisia toimenpiteitä.
Lisäksi oppilaiden itsemääräämisoikeus on tärkeä huomioida. Nuorten tulisi saada osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, ja heidän mielipiteensä tulisi ottaa aidosti huomioon. Jos kielto toteutetaan ilman nuorten osallistamista, se voi tuntua kontrollilta ja aiheuttaa vastarintaa.
Koulun tehtävä on tukea oppilaan kasvua kohti itsenäistä aikuisuutta. Täyskielto voi olla ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa, jos se toteutetaan ilman ymmärrystä oppilaiden erilaisista tarpeista ja ilman heidän osallisuuttaan. Hyvä tarkoitus ei yksin riitä, vaan tarvitaan harkintaa, kuulemista ja tukea, jotta ratkaisu todella edistää oppilaiden hyvinvointia.
Leena Haanpää
KTT, FM, dosentti, yliopistonlehtori (vihr.)
Piia Åminne
KT, erikoistutkija