Luin aa­mu­kah­vin ää­rel­lä Kat­rii­na Hiip­pa­vuo­ren kir­joi­tus­ta (V-SS 11.3.). Oman ko­ke­muk­sen ja työ­ni poh­jal­ta ker­ron, mitä alu­eel­le oi­ke­as­ti kuu­luu. Hy­vin­voin­ti­a­lu­eem­me Var­ha voi "pa­hoin", kos­ka hal­li­tus ei an­na tar­peek­si ra­hoi­tus­ta. Hal­li­tus tu­kee mie­luum­min am­pu­ma­ra­to­ja, omaa kuk­ka­ro­aan ja yk­si­tyi­siä.

Var­ha ei voi hy­vin, se on tot­ta. Maam­me hal­li­tus leik­kaa koko ajan li­sää muun mu­as­sa en­nal­ta­eh­käi­se­vis­tä pal­ve­luis­ta, ikäih­mis­ten hoi­dos­ta, päih­de- ja mie­len­ter­veys­puo­lel­ta, opis­ke­li­joil­ta ja työn­te­ki­jöi­den pal­ve­luis­ta. Lis­ta on lo­pu­ton ei­kä lop­pua näy.

Hiip­pa­vuo­ri sy­sää kai­ken tä­män asi­ak­kai­den ja työn­te­ki­jöi­den sy­liin. Tämä on nau­ret­ta­vaa vas­tuun pa­koi­lua.

Oma työ­ni on kier­tää län­tis­tä so­te­kent­tää työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tu­na ja to­del­la­kin tie­dän, mitä ih­mi­sil­le, asi­ak­kail­le ja työn­te­ki­jöil­le kuu­luu. Hei­dän elä­mään­sä ei­vät kur­jis­ta päih­de- ja pe­li­riip­pu­vai­set, ku­ten Hiip­pa­vuo­ri an­taa ym­mär­tää, vaan hal­li­tuk­sen ra­hoi­tus­leik­kauk­sien vuok­si su­pis­tet­ta­vat pal­ve­lut.

Hoi­toa ei saa sil­loin, kun sitä tar­vit­see ei­kä mei­tä alan am­mat­ti­lai­sia ole tar­peek­si. Eläm­me jat­ku­vas­sa epä­tie­toi­suu­des­sa, jat­kuu­ko työm­me vai ei. Sa­mal­la hoi­don tar­ve li­sään­tyy ja hen­ki­lö­kun­taa ir­ti­sa­no­taan. Hal­li­tu­soh­jel­ma vaa­tii ai­van jär­jet­tö­miä leik­kauk­sia. Ne ei­vät koh­taa to­del­li­suut­ta mil­lään lail­la.

Olen työs­ken­nel­lyt yli 30 vuot­ta eri-ikäis­ten ih­mis­ten kans­sa, eri­tyis­ryh­mis­sä, kou­luis­sa, päi­vä­ko­deis­sa ja pal­ve­lu­ta­lois­sa. Nyt pää­työ­ni on ala­kou­luis­sa psy­ki­at­ri­se­na sai­raan­hoi­ta­ja­na, jos­ta to­sin olen nyt va­pau­tet­tu­na.

Se Hiip­pa­vuo­ren sana "pa­hoin­voin­ti" nä­kyy vah­va­na jo lap­sil­la ja nuo­ril­la ei­kä tuen leik­kaa­mi­nen sitä au­ta. Syy ei ole myös­kään ai­na van­hem­pien, jon­ka ku­van kir­joi­tuk­ses­ta sain. Lap­sia ja nuo­ria pi­tää tu­kea enem­män, ku­ten koko sek­to­ria.

Hiip­pa­vuo­ri pu­huu las­ten­suo­je­lu­re­surs­seis­ta ja riip­pu­vuuk­sien hoi­dos­ta, mut­ta hä­nen puo­lu­een­sa leik­kaa myös näis­tä ja sy­sää sen Var­han syyk­si. Näin se ei ole.

Var­ha su­pis­taa pal­ve­lu­ja, ku­ten myös kun­nat, kos­ka hal­li­tu­soh­jel­ma leik­kaa isoil­la sak­sil­la ra­hoi­tus­ta. Syy ei ole siis hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ei­kä kun­tien, et­tä pal­ve­lu su­pis­tuu. Asi­at asi­oi­na ja syy­tös sin­ne, min­ne se kuu­luu.

Hal­li­tu­soh­jel­ma me­nee raha edel­lä, ei ih­mi­nen. Va­li­tet­ta­vas­ti se tie ei joh­da mi­hin­kään hy­vään.

Lo­puk­si voin sa­noa, et­tä it­se kan­na­tan käyt­tö­huo­nei­ta, kos­ka ne ovat to­dis­te­tus­ti hyvä ja eh­käi­se­vät juu­ri nii­tä kuo­le­mia, jois­ta Hiip­pa­vuo­ri on huo­lis­saan.

It­se me­nen ih­mi­nen edel­lä, ei raha.

Päi­vi Ran­ta­nen

sai­raan­hoi­ta­ja (AMK)

työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tu

kun­nan­val­tuus­ton 1. vpj

Nou­si­ai­nen