My­nä­mä­ki on mai­nit­tu jo vuon­na 1901 Työ­mies-leh­des­sä. Ni­mi­merk­ki Jyry oli kir­joit­ta­nut, et­tä vä­hä­va­rai­sil­la oli vai­keuk­sia hank­kia polt­to­pui­ta ja kun­nal­lis­ve­ro oli kor­kea. Sa­ma­na ke­sä­nä sa­mai­ses­sa leh­des­sä Touk­ka kir­joit­ti, et­tä My­nä­mä­en rait­tius­seu­ral­la on lii­an vä­hän kan­na­tus­ta eten­kin vä­hä­va­rais­ten kes­kuu­des­sa.

Vuon­na 1902 pe­rus­tet­tiin My­nä­mä­keen Työ­vä­en Pu­hu­ja Seu­ra, jos­ta kah­den vuo­den pääs­tä pe­rus­tet­tiin rää­tä­lin pir­tis­sä Työ­vä­e­nyh­dis­tys Säde. Yh­dis­tys liit­tyi Suo­men so­si­aa­li­de­mok­raat­ti­seen puo­lu­ee­seen vuon­na 1906 ja vuo­si­kym­me­nen lo­pus­sa jä­sen­mää­rä oli nous­sut jo 70:een..

Talo yh­dis­tyk­sel­le saa­tiin ra­ken­net­tua vuon­na 1911. Täl­löin har­ras­tus­toi­min­ta vil­kas­tui, nai­set pe­rus­ti­vat om­pe­lu­seu­ran, oli tor­vi­soit­to­kun­taa ja opin­to­ker­hoa. Ur­hei­lu­toi­min­taa har­joit­ti yh­dis­tyk­sen ala­o­sas­to, joka vuon­na 1920 eriy­tet­tiin ja pe­rus­tet­tiin oma ur­hei­lu­seu­ra My­nä­mä­en To­ve­rit.

Vuon­na 1917 oli työ­vä­en nou­sun ai­kaa, joka es­ka­loi­tui 1918 kan­sa­lais­so­dak­si, jos­sa yh­dis­tys­kin me­net­ti joh­to­hah­mo­ja. So­dan jäl­keen pe­rus­tet­tiin pi­tä­jään toi­nen­kin työ­vä­e­nyh­dis­tys Kor­ven­suu­hun sin­ne ai­kan­sa te­ol­li­sen toi­min­nan kes­kuk­seen.

Sit­ten tuli 1930-luku vai­noi­neen. Ke­säl­lä 1930 My­nä­mä­es­sä­kin kun­nan­val­tuus­tol­le tuo­tiin 155 hen­ki­lön al­le­kir­joit­ta­ma ad­res­si, jos­sa vaa­dit­tiin kaik­kia va­sem­mis­ton ää­nil­lä va­lit­tu­ja luo­pu­maan toi­mis­taan. Seit­se­män val­tuu­tet­tua jou­tui pa­kol­la luo­pu­maan teh­tä­väs­tään. Työ­vä­e­nyh­dis­tys Säde lak­kau­tet­tiin ja työ­vä­en­ta­lo jou­tui suo­je­lus­kun­nal­le, jon­ka lak­kau­tuk­sen jäl­keen talo lah­joi­tet­tiin yh­teis­kou­lul­le.

Muu­ta­man kuu­kau­den pääs­tä yh­dis­tys pe­rus­tet­tiin jäl­leen. Vuo­den 1938 maa­lis­kuus­sa os­tet­tiin tont­ti Tur­sun­pe­räs­tä. Ta­loa ru­vet­tiin ra­ken­ta­maan ja sii­vous­tal­koot uu­des­sa ta­los­sa oli­vat hei­nä­kuun en­sim­mäi­nen päi­vä. Seu­raa­va­na päi­vä­nä oli tar­koi­tus pi­tää ava­jais­juh­lat, mut­ta aa­mul­la oli vain kasa tuh­kaa jäl­jel­lä tu­ho­pol­ton jäl­jil­tä. Sii­tä si­suun­tu­nee­na työ­vä­ki ko­ko­si ri­vin­sä ja aloit­ti alus­ta. Täl­lä ker­taa teh­tiin tii­li­run­koi­nen talo. Jo sa­man vuo­den jou­lu­kuus­sa vie­tet­tiin tu­pa­rei­ta uu­des­sa ta­los­sa.

Vuon­na 1946 työ­vä­e­nyh­dis­tys Säde ero­si so­si­aa­li­de­mok­raat­ti­ses­ta puo­lu­ees­ta ja liit­tyi Suo­men Kan­san De­mok­raat­ti­seen Liit­toon. Täs­tä al­koi yh­dis­tyk­sen ja työ­vä­en­ta­lon vilk­kaan toi­min­nan ai­ka. Al­ku­vuon­na 1950 pe­rus­tet­tiin Ra­ken­nus­lii­ton osas­to, joka ko­koon­tui ta­lol­la joka kuu­kau­si näi­hin päi­viin as­ti. Nuo­ri­so­jär­jes­tö Pi­o­nee­rit pe­rus­ti­vat pai­kal­li­so­sas­ton 1970-lu­vul­la. Ko­koon­tui ta­lol­la Suo­mi–Neu­vos­to­liit­to-seu­ra­kin kuu­kau­sit­tain. Työ­vä­e­nyh­dis­tyk­sen nai­set, Sä­teen Sir­kat ko­koon­tui­vat myös ak­tii­vi­ses­ti.

1980-lu­vul­la tans­se­ja jär­jes­tet­tiin ah­ke­ras­ti, kak­si­kin ker­taa kuu­kau­des­sa. Vuon­na 1989 sai al­kun­sa oh­jel­ma­ker­ho ”tors­tai­täh­teet”. Näy­tel­miä teh­tiin usei­ta ja nii­tä esi­tet­tiin jos­kus ta­lon ul­ko­puo­lel­la­kin. Toi­min­ta al­koi hii­pua vuo­den 1994 ai­ka­na. Ajan saa­tos­sa on ta­pah­tu­nut pal­jon ja on pak­ko tun­nus­taa, et­tä tal­koo­hen­ki on ol­lut kova. Ja on­han yh­dis­tyk­ses­tä pon­kais­tu ihan her­rain­his­siin as­ti.

Kai Kep­po­la

Pu­heen­joh­ta­ja

My­nä­mä­en Työ­vä­e­nyh­dis­tys Säde