Vakka kartoitti kuluneella viikolla levikkialueen yläkoulujen käytäntöjä siitä, saako välitunneilla käyttää kännykkää. Kolmessa kouluista oli tehnyt rajauksia, kuudessa ei.
Vehmaalla kokemuksia puhelimen täyskiellosta saatiin keväällä kännykättömän kokeiluviikon aikana. Ilman harmaita hiuksia ei täysin selvitty, sillä kesken lukuvuotta määrätty tiukkapipoviikko tuntui oppilaista epäreilulta. Yhdeksäsluokkalaiset olivat tuolloin tottuneet käyttämään kännykkää välitunneilla jo liki kolme kouluvuotta. Paremmin tiukka linja alkoi toimia syksyllä, kun asia oli joka osapuolella alusta asti tiedossa.
Vehmaa nojaa päätöksessään tutkimustietoihin, jotka osoittavat kännykän käytön heikentävän oppimista, aivoterveyttä ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Toiveissa on vähemmän keskittymishäiriöitä tunneilla ja enemmän fyysistä aktiivisuutta välitunneilla.
Taivassalo sallii puhelinten käytön yhdellä välitunnilla päivässä. Molemmat koulut ovat tyytyväisiä omiin ratkaisuihinsa. Näky kännykkäkoulun ja kännykättömän koulun välitunneilla on varsin erilainen. Toisessa katse on alas, toisessa kohti muita.
Jotkut koulut perustelevat kännykät sallivaa suhtautumistaan sillä, että näin koululaisista koulitaan vastuullisia ja tilannetajuisia puhelimenkäyttäjiä, eikä ongelmia ole ennenkään ollut.
Monessa koulussa harkitaan ja on ehkä kokeiltukin välituntien tiukempaa linjaa. Ennen päätösten tekemistä niissä seurataan korva tarkkana, millaisia kokemuksia ja tuloksia kännykän käytön eriasteisista rajaamisista muualla saadaan. Ennen rajoitusten asettamista on ratkaistava käytännön kysymyksiä. Kielto on turha, jos sen noudattamista ei pystytä valvomaan, ja siihen on oltava tarvittavat resurssit. Samoin välituntitoiminnan tarjoaminen nousee aiempaa oleellisempaan rooliin.
Yläkoululaiset ovat iältään vasta 13–16-vuotiaita. Kouluilla on tuhannen taalan paikka tarjota heille lepoaikaa siitä koukusta, joka taskussa kuumottaa.
Saara Huovinen