Suomessa maatalouden tukialueet on jaettu AB- ja C-tukialueisiin. Näiden raja kulkee karkeasti ilmaistuna itä-länsisuunnassa siten, että Imatra ja Pori ovat idässä ja lännessä AB-alueen pohjoisimmat kunnat.
Rajahan on tietysti varsin mielivaltainen, eivätkä elinkeinon toimintaedellytykset oleellisesti parane tultaessa AB-alueelle. C-alue saa osin oikeutetustikin avokätisemmin enemmän tukea. Tilanne on kuitenkin ajautunut siihen pisteeseen, että AB-alueen tilojen kannattavuus on romahtanut.
Voidaankin sanoa, että AB-alueen edunvalvonta ei maatalouden tukiratkaisujen osalta ole toiminut. Lopputuloksena parhaiten maatalouteen sopivat alueet ovat alihyödynnettyjä suhteessa hieman haastavampien ilmasto-olosuhteiden alueisiin. Missään tapauksessa en kannata C-alueen tuen laskemista, vaan oikeudenmukaisempaa jakosuhdetta myös AB-alue huomioiden.
C-alueella on omat suuret haasteensa liittyen esimerkiksi Itä-Suomen vaikeaan taloustilanteeseen. AB-alueen tukipolitiikkaa tulisi silti miettiä uudestaan. Kyseessä olisi yksi konkreettinen keino maatalouden kroonisen kannattavuuskriisin helpottamiseksi.
Tällaisena aikana kaikille luulisi olevan selvää omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys. Ilmasto- ja ympäristöasiat, kuten Saaristomeren tilan parantaminen ovat toki tärkeitä, mutta niitä tulee hoitaa järkiperäisesti ja reilusti. Viljelijät eivät voi yksin kantaa tästä vastuuta.
Haluamme lisätä eläinten hyvinvointia ja kannamme huolta ympäristöstä, mutta tämä ei ole ilmaista. Elintarviketuonnin laatu ei vastaa kotimaista tuotantoa. Tämä vääristää kilpailua ja vastuullisempi osapuoli kärsii.
Ritva Elomaa
kansanedustaja (ps.)