Min­kä ar­voi­se­na pi­däm­me omaa maa­tam­me? Kan­nat­taa­ko tätä maa­ta ja kan­saa puo­lus­taa? Elä­mä ei ole mi­kään it­ses­tään toi­mi­va au­to­maat­ti, joka ai­na vie mei­tä koh­ti sitä mikä on meil­le pa­ras­ta. Kuka mei­tä suo­ma­lai­sia oh­jaa? Pi­täi­si­kö ky­syä, mikä mei­tä oh­jaa? Näyt­tää, et­tä olem­me yhä enem­män tuu­li­a­jol­la.

Tie­to on eh­dot­to­man tär­ke­ää. Sen hank­ki­mi­nen on hy­vin vai­ke­aa täs­sä ase­tel­mas­sa, jos­sa sitä ei niin­kään osa­ta hank­kia vaan sitä työn­ne­tään jo­kai­sel­le, jol­le sitä vain on­nis­tu­taan koh­den­ta­maan ja se on lä­hin­nä vain sitä mikä sen lä­het­tä­jäl­le on "hyö­dyk­si", jos edes hä­nel­le. On hyvä syy ky­syä, mik­si raha oh­jaa jo mel­kein kaik­kea?

Olem­me ke­hit­tä­neet maa­il­man, jos­sa lä­hes kaik­kien ai­vot ovat ma­ni­pu­loi­jien saa­ta­vil­la ja siel­lä tai­ta­vat am­mat­ti­lai­set käyt­tä­vät mei­dän ai­vo­ai­kaam­me kou­kut­ta­viin asi­oi­hin, jot­ka ot­ta­vat hal­lin­taan­sa. Ke­nen hal­lin­taan? Mei­dän kimp­puum­me on hyö­kät­ty. Täs­tä me voim­me syyt­tää vain it­se­äm­me. Kont­rol­loi­ma­ton se­koi­lu vie poh­jat­to­maan suo­hon.

Olen sa­maa miel­tä mo­nien kans­sa sii­tä, et­tä kou­luis­sa on nyt hy­vin tär­ke­ää opet­taa elä­män tai­to­ja ja tie­toa. Vas­tuu kan­sa­kun­nan huo­mi­ses­ta on meil­lä it­sel­läm­me ei­kä mei­dän tule suh­tau­tua sii­hen vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti. Ul­ko­puo­lis­ta uh­kaa meil­lä on ai­na ol­lut ja sii­tä on sel­vit­ty.

Vai­ke­as­ti tun­nis­tet­ta­vis­sa se osin on tä­nään­kin. On hyvä suun­ta huo­mi­oi­da kaik­kia ja kaik­kien oi­keuk­sia. Sa­mal­la pi­tää osa­ta lait­taa asi­at sel­lai­seen jär­jes­tyk­seen mis­sä toi­mien seu­raa­muk­set nä­ky­vät.

Kak­si ker­taa olen muut­ta­nut toi­seen maa­han ja ha­lun­nut so­peu­tua hei­dän yh­tei­söön­sä. Suo­mi oli pit­kään alis­tet­tu kan­sa. Se jät­ti jäl­ken­sä, joka edel­leen toi­mii. Me olem­me luja kan­sa. Vuo­si­sa­to­jen tais­te­lun lop­pu­tu­los oli it­se­näi­nen Suo­mi. Luo­jaan­sa luot­ta­en tämä kan­sa tais­te­li it­sel­leen hy­vän maan. Mut­ta yk­si­löi­nä me edel­leen "pyy­däm­me hy­väk­syn­tää".

Mei­dän maa­ham­me on hyvä tul­la. On mai­ta, joi­hin ih­mi­set ei­vät ha­lua muut­taa. En väi­tä, et­tä kaik­ki oli­si­vat hy­väk­si­käyt­tä­jiä mut­ta on sel­vää et­tä hei­tä­kin on, kos­ka me hy­väk­sym­me jopa su­vait­se­vai­suu­den­kin hy­väk­si­käy­tön. Mei­dän ta­pam­me toi­mia joh­taa on­gel­miin sii­nä et­tä kuka hy­vän­sä mei­dän maa­ham­me tu­lee oh­ja­taan elä­mään hei­dän eh­doil­laan ja mei­dän tu­lee so­peu­tua. Ei­kö juu­ri tämä joh­da hal­lit­se­mat­to­maan kaa­ok­seen?

Mie­les­tä­ni mei­dän tu­lee pi­tää mie­les­sä, mil­le poh­jal­le hy­vin­voin­tim­me on ra­ken­net­tu ja ym­mär­tää sen vah­vuus. Raha ja hy­vin­voin­ti ei­vät suin­kaan ole sama asia. Lap­sil­lem­me mei­dän tu­lee opet­taa nämä asi­at sik­si, et­tä se mitä nyt on ta­pah­tu­mas­sa, ei enää an­na lap­sel­le sitä lu­jaa poh­jaa, jon­ka me saim­me ko­kea elä­mäm­me al­ku­tai­pa­leel­la. Lap­sel­la ei ole mi­tään mah­dol­li­suut­ta kä­si­tel­lä sitä mitä hä­nen pää­hän­sä nyt työn­ne­tään. Sik­si on hyvä, et­tä hän kou­lus­sa saa tie­tää pe­ru­sa­si­oi­ta sii­tä mitä täs­sä maas­sa ja maa­il­mas­sa ta­pah­tuu. Mut­ta. Sitä ei pidä mis­sään ta­pauk­ses­sa teh­dä niin, et­tä se aset­tuu suo­ma­lai­sen us­kon­no­no­pe­tuk­sen si­jal­le. Se, mitä me siel­lä opim­me, an­taa sel­lai­sen poh­jan, jo­hon olem­me ai­na voi­neet tur­va­ta. Us­koo sii­hen mil­lä ta­val­la hy­vän­sä, mut­ta sen poh­jan se an­taa. Siel­lä mei­tä ei ky­e­tä hui­jaa­maan tä­män päi­vän se­koi­lun uh­reik­si.

Tie­tys­ti voim­me jat­kaa opet­ta­mal­la lo­pu­ton­ta yhä laa­je­ne­vaa in­for­maa­ti­o­ta, jota mi­kään ih­mis­mie­li ei ky­ke­ne lo­pul­ta hal­lit­se­maan ja uh­ra­taan val­ta­kun­ta jol­le­kin moo­lo­kil­le.

Veik­ko Ha­ra­la