Mo­net ky­läyh­dis­tyk­set har­maa­hap­sis­tu­vat vuo­si vuo­del­ta sa­maa tah­tia, kun ak­tii­vi­po­ru­kal­la ker­tyy vuo­sia. Ei ole ta­va­ton­ta, et­tä po­ru­kan kes­ki-ikä on 70 vuo­den ko­ke­neem­mal­la puo­lel­la. Näin al­kaa ol­la esi­mer­kik­si Tum­ma­mä­en luon­to­po­lus­ta vas­taa­vas­sa Lah­din­gon ky­läyh­dis­tyk­ses­sä Veh­maal­la.

Van­haa lou­ho­sa­lu­et­ta kier­tä­vä luon­to­pol­ku on aar­re, jota va­paa­eh­toi­set sin­nil­lä vaa­li­vat. Sin­nik­kyyt­tä tar­vi­taan, sil­lä ker­ta toi­sen­sa jäl­keen siel­lä(kin) ta­pah­tuu töh­ri­mis­tä, paik­ko­jen pä­reik­si pis­tä­mis­tä ja ros­kien le­vit­te­lyä. Yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja ei suos­tu luo­vut­ta­maan, vaik­ka vä­lil­lä sil­tä on tun­tu­nut. Kos­ka nuo­ret vaan ovat niin upei­ta ja tär­kei­tä.

Eräs vii­sas ai­kui­nen mies mää­rit­te­li ker­ran, ken­ties omaan nuo­ruu­sai­kaan­sa­kin vii­ta­ten, et­tä suu­rin piir­tein kah­dek­sas­luok­ka­lais-ikäi­nen poi­ka on ihan oman­lai­sen­sa eläin­la­ji. Tyt­töy­teen hän ei ot­ta­nut kan­taa.

Va­kan alu­eel­la etä­lu­en­toa ke­vääl­lä van­hem­muu­den vii­kol­la pi­tä­nyt las­tenp­sy­ki­at­ri Rai­sa Cac­ci­a­to­re ko­ros­taa, et­tä ai­kui­suu­teen kas­va­mi­nen ja it­se­näis­ty­mi­nen on lap­sel­le ja nuo­rel­le val­ta­va muu­tos, ei­kä se muu­tos ta­pah­du il­man val­ta­vaa mää­rää vi­haa. Yleen­sä viha koh­dis­te­taan kai­kis­ta rak­kaim­piin ai­kui­siin, joi­den teh­tä­vä on ker­ta toi­sen­sa jäl­keen vas­ta­ta ta­kai­sin mal­til­la, rak­kau­del­la ja ra­jo­jen ve­tä­mi­sel­lä. Vas­ta-aal­lok­si nuo­ren tun­ne­myrs­kyyn ei kan­na­ta läh­teä.

Tei­ni-ikäis­ten te­ke­mäs­sä il­ki­val­las­sa on usein kyse sil­kas­ta ajat­te­le­mat­to­muu­des­ta, huo­nos­ti ka­na­voi­dus­ta ener­gi­a­vir­ras­ta tai pää­mää­rät­tö­mäs­tä py­ris­te­lys­tä ai­kuis­ten maa­il­maa vas­taan. Koh­de on kui­ten­kin vää­rin va­lit­tu, jos se on isoi­sä-ikäis­ten vaa­li­ma luon­to­koh­de, jon­ka he ovat ha­lun­neet pe­rus­taa ihan jo­kai­käis­tä, nuo­ri­a­kin aja­tel­len.

Ker­ta toi­sen­sa jäl­keen har­maa­hap­set kään­tä­vät toi­sen­kin pos­ken ja pa­ne­vat luon­to­po­lut, fris­bee­ra­dat, ui­ma­ko­pit ja puis­ton pen­kit kun­toon, sil­lä ovat he ker­ran it­se­kin ol­leet nuo­ria.

Mut­ta vä­hin­tään sen pe­las­tus­ren­kaan voi­si jät­tää jo rau­haan.

Saa­ra Huo­vi­nen