Ta­ka­vuo­si­na sai ol­la tyy­ty­väi­nen, jos nak­ka­ri tai gril­li oli au­ki myö­hään yöl­lä. Nak­ka­rit oli­vat vuo­ro­työ­läis­ten ja ra­vin­to­las­ta ko­tiin pa­laa­vien pe­las­tus. Tak­se­ja­kin ajet­tiin höy­ry­tet­ty­jen mak­ka­roi­den ja li­ha­pii­ra­koi­den voi­mal­la.

Ki­os­kit oli­vat au­ki­o­lo­ai­ko­jen edel­lä­kä­vi­jöi­tä, sil­lä jo vuo­den 1969 laki sal­li ki­os­kiy­rit­tä­jien it­se päät­tää au­ki­o­lo­a­jat.

Vuon­na 1989 sal­lit­tiin sun­nun­tai­au­ki­o­lo­a­jat myös haja-asu­tu­sa­lu­eil­la toi­mi­vil­le kau­poil­le.

Muu­ten kaup­po­jen au­ki­o­lo­ai­ko­jen va­paut­ta­mi­ses­ta ei tah­dot­tu löy­tää so­pua, vaan asi­as­ta käy­tiin kii­vas­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta kes­kus­te­lua. Au­ki­o­lo­ai­ko­jen va­paut­ta­mis­ta vas­tus­tet­tiin muun mu­as­sa sil­lä ar­gu­men­til­la, mi­ten lap­si­per­hei­den käy, jos myy­jät jou­tu­vat vuo­ro­työ­hön. Myös ki­os­kiy­rit­tä­jät oli­vat huo­lis­saan, jou­tu­vat­ko he lait­ta­maan la­pun luu­kul­le, jos kau­pat saa­vat va­paas­ti päät­tää au­ki­o­lo­a­jois­taan. Kau­pan työ­nan­ta­jat ha­lu­si­vat laa­jem­mat os­to­sa­jat ja au­ki­o­lo­ai­ko­jen va­paut­ta­mis­ta pe­rus­tel­tiin myös työl­lis­tä­vil­lä vai­ku­tuk­sil­la.

Kaup­po­jen au­ki­o­lo­ai­ko­ja va­pau­tet­tiin pala pa­lal­ta. Syk­syl­lä 1994 kau­pat sai­vat kau­pun­geis­sa­kin pi­tää oven­sa au­ki sun­nun­tai­sin jou­lu­kuus­sa ja kuu­te­na eril­li­se­nä sun­nun­tai­na.

Vuon­na 1997 kaup­po­jen sal­lit­tiin pi­tää ovet au­ki sun­nun­tai­sin myös ke­säi­sin ja ar­ki­sin kaup­pa­päi­vä sai ve­nyä yh­dek­sään. Vuon­na 2000 an­net­tiin lähi- ja pien­kau­poil­le sun­nun­tai­au­ki­o­loon ym­pä­ri­vuo­ti­nen lupa, to­sin muu­ta­ma pyhä jä­tet­tiin vie­lä rau­haan. Isot­kin myy­mä­lät sai­vat li­sää sun­nun­tai­au­ki­o­lo­ai­ko­ja.

2009 au­ki­o­lo­ai­ko­jen va­paus laa­jen­net­tiin al­le 400 ne­li­ön kaup­poi­hin, to­sin juh­la­py­hä­ra­joi­tus jäi vie­lä voi­maan.

Vas­ta vuo­den 2016 alus­ta kaup­po­jen au­ki­o­lo­ai­ko­jen ra­joi­tuk­set pois­tui­vat ko­ko­naan. Nyt My­nä­mä­es­sä ja Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa pää­see kaup­paan vaik­ka kes­kel­lä yö­tä.

Sa­mal­la kun kau­pan au­ki­o­lo­a­jat ovat jous­ta­neet, on koko yh­teis­kun­ta muut­tu­nut. Gril­lit pais­ta­vat yhä mak­ka­raa. Ki­os­ki­kent­tää hal­lit­se­vat är­rät. Myös per­heel­li­set myy­jät te­ke­vät il­ta- ja yö­vuo­ro­ja. Useim­mil­la toi­mi­a­loil­la vuo­ro­työt ja epä­sään­nöl­li­set työ­a­jat ovat li­sään­ty­neet ja sik­si kau­pois­sa liik­kuu asi­ak­kai­ta myös yöl­lä.

Mur­ros myös jat­kuu yhä. Vaik­ka ruu­an verk­ko­kaup­pa li­sään­tyy, sa­ma­nai­kai­ses­ti ki­vi­jal­ka­kau­pan ase­ma vah­vis­tuu. Kun yk­si­na­su­mi­nen ja etä­työt li­sään­ty­vät, edes ruo­ka­kau­pas­sa voi koh­da­ta ih­mi­siä. Ruo­ka­kaup­pa hoi­taa myös so­si­aa­li­sia tar­pei­tam­me.