Tie­tees­sä ta­pah­tui 2000-lu­vun al­ku­vuo­sien mit­taan niin sa­not­tu eläin­kään­ne. Ai­em­min eläi­miin liit­ty­väl­lä tut­ki­muk­sel­la py­rit­tiin lä­hin­nä saa­maan tie­toa eläin­ten hyö­dys­tä ih­mi­sel­le tai ih­mi­syy­del­le, mut­ta eläin­kään­teen myö­tä eläi­miä alet­tiin pi­tää ak­tii­vi­si­na ja tun­te­vi­na toi­mi­joi­na ja oman elä­män­sä sub­jek­tei­na.

Eläin­kään­teen tut­ki­mus­suun­taus on tuot­ta­nut uut­ta, mo­ni­tie­teel­lis­tä ym­mär­rys­tä ih­mis­ten ja eläin­ten vä­li­sis­tä koh­taa­mi­sis­ta. Vak­ka ker­toi hil­jat­tain Tu­run yli­o­pis­ton his­to­ri­an pro­fes­so­ri Tai­na Syr­jä­maan tut­ki­muk­ses­ta kis­so­jen ja ih­mis­ten vä­li­ses­tä suh­tees­ta (V-SS 28.2.), jos­ta tämä lu­en­noi Tai­vas­sa­lon kir­jas­tos­sa.

Eläin­kään­teen myö­tä tut­ki­taan mie­luum­min, mi­ten ih­mi­set ja eläi­met ovat te­ke­mi­sis­sä kes­ke­nään sen si­jaan, et­tä eläi­miä tar­kas­tel­tai­siin yh­teis­kun­nas­ta ja kult­tuu­ris­ta eril­li­si­nä. Sa­maan ai­kaan eläin­kään­teen kans­sa ovat tut­ki­muk­set osoit­ta­neet uut­ta tie­toa myös eläin­ten tun­teis­ta ja ajat­te­lun ky­vyis­tä.

Ar­ki­ko­ke­muk­se­na täs­sä ei ole lem­mi­ki­no­mis­ta­jil­le mi­tään uut­ta. Lem­mik­ki on yleen­sä suu­ri per­soo­na ja erit­täin tär­keä per­heen­jä­sen. Lem­mik­ki ei ole esi­ne, jol­la on ar­vo ai­no­as­taan suh­tees­sa omis­ta­jaan­sa, vaik­ka näin asia yhä näyt­täy­tyy lain­sää­dän­nön nä­kö­kul­mas­ta.

Eläin­suo­je­lu­jär­jes­töil­lä oli suu­ret odo­tuk­set vuo­den­vaih­tees­sa voi­maan tul­lut­ta eläin­ten hy­vin­voin­ti­la­kia koh­taan, joka ku­mo­si ai­em­man eläin­suo­je­lu­lain (V-SS 7.3.). Nii­den mie­les­tä lain laa­ti­mi­ses­sa osit­tain on­nis­tut­tiin, mut­ta suu­rel­ta osin myös ei.

Edel­leen Os­kua, Vii­rua, Her­ber­tiä ja Spi­der­ma­nia koh­del­laan lain edes­sä esi­nei­nä ja omai­suu­te­na, joil­le sat­tuu ja ta­pah­tuu asi­oi­ta suh­tees­sa omis­ta­jaan­sa. Vie­lä ol­laan kau­ka­na sii­tä, mitä yli 50 000 suo­ma­lais­ta kan­sa­lai­sa­loit­teen al­le­kir­joit­ta­nut­ta oli­si ha­lun­nut: Eläin­ten oi­keuk­sien kir­jaa­mis­ta pe­rus­tus­la­kiin.

Sil­ti lain asen­tees­sa on jo muu­tos­ta koh­ti eläin­kään­teen näyt­tä­mää tie­tä. Uu­si laki kun mää­rit­te­lee eläi­men hy­vin­voin­nin tar­koit­ta­van eläi­men omaa ko­ke­mus­ta omas­ta fyy­si­ses­tä ja hen­ki­ses­tä ti­las­taan.

Saa­ra Huo­vi­nen