Tee­ma­päi­viä ja viik­ko­ja riit­tää pit­kin vuot­ta. Yk­si äs­ket­täin vie­tet­ty toi esiin lä­hi­ruo­kaa, ja val­ta­kun­nal­li­sis­sa ava­jai­sis­sa Ka­si­to­ril­la oli­vat nä­ky­väs­ti esil­lä myös Va­kan le­vik­ki­a­lu­een yri­tyk­set (V-SS 12.9.).

Mut­ta sii­hen­kö se pai­kal­li­sen ruu­an­tuo­tan­non nä­ky­vyys päät­tyy, kun tee­ma­päi­vä lop­puu? Jos­kus tun­tuu et­tä lop­puu.

Kun os­taa kau­pas­ta hy­vän tuot­teen, ny­ky­ku­lut­ta­ja ha­lu­ai­si usein myös tie­tää, mis­tä tuo­te on pe­räi­sin, kuka sen tuot­taa ja mil­lai­sia va­lin­to­ja val­mis­tuk­sen taus­tal­la on teh­ty. Tie­toa eri­tyi­ses­ti maa­ti­lois­ta on usein to­del­la vai­kea jos ei mah­do­ton löy­tää.

Yri­tyk­sil­lä useim­mi­ten jo ny­kyi­sin on verk­ko­si­vut tai vä­hin­tään si­vut so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa, jois­sa toi­min­taa, ar­vo­ja ja hen­ki­löi­tä­kin esi­tel­lään, mut­ta maa­ti­lo­jen osal­ta ne ovat har­vem­mas­sa. Ai­na­kin sel­lai­set, jois­sa esit­te­ly on ajan­ta­sai­nen ja ak­tii­vi­sen nä­köi­nen. Kui­ten­kin myös maa­ti­lan oli­si hyvä tuo­da roh­ke­am­min nä­ky­viin iden­ti­teet­ti­ään, ra­ken­taa yh­teyt­tä ku­lut­ta­jiin näyt­tä­mäl­lä ar­jen työ­tä ja ker­toa ti­las­ta. Ih­mi­set kiin­nos­tu­vat ih­mi­sis­tä.

Eh­kä ti­loil­la ko­e­taan, et­tä laa­du­kas työ riit­tää ker­to­maan kai­ken oleel­li­sen, mut­ta niin­hän se ei enää ole.

Syy­nä voi tie­tys­ti ol­la ajan ja te­ki­jä­re­surs­sien puu­te: maa­ti­lal­la se on yrit­tä­jä it­se, jon­ka pi­täi­si ar­ki­kii­reen li­säk­si re­ve­tä mark­ki­noin­tiin­kin. Eh­kä ai­na­kin ke­sä­ai­kaan ti­lo­jen esil­le tuo­mi­nen voi­si ol­la yk­si ke­sä­työn paik­ka nuo­ril­le, joil­le so­me­maa­il­mas­sa toi­mi­mi­nen on tut­tua.

Syy­nä voi tie­tys­ti ol­la se­kin, et­tei us­ko­ta nä­ky­vyy­den tuo­van mi­tään enem­män. Toi­vot­ta­vas­ti syy­nä ei ole se ylei­nen mie­li­a­la, joka veti yri­tys­ba­ro­met­rin tu­lok­sen yl­lät­tä­vän ala­vi­rei­sek­si.

Sen mu­kaan suh­dan­ne­o­do­tuk­set Var­si­nais-Suo­men pk-yri­tyk­sis­sä oli­vat mer­kit­tä­väs­ti muu­ta maa­ta hei­kom­mat, ja Vak­ka-Suo­mes­sa vie­lä si­tä­kin al­hai­sem­mat.

Pes­si­mis­mi voi ol­la jos­kus pe­rus­tel­tua, mut­ta vaa­ral­lis­ta sii­nä ta­pauk­ses­sa, jos se al­kaa hei­jas­tu­maan myös konk­reet­ti­seen toi­min­taan, vaik­ka sii­hen ei ole jär­jel­lis­tä syy­tä.

Sari Hon­ka­sa­lo