Vak­ka-Suo­men Kan­sa­lai­so­pis­to ei ole tin­ki­nyt ke­vät­näyt­te­ly­jen pi­tä­mi­ses­tä, vaan jo­kai­sel­la sen toi­min­ta­paik­ka­kun­nal­la on mah­dol­lis­ta pääs­tä nä­ke­mään, mitä lu­ku­vuo­den ai­ka­na on kurs­seil­la syn­ty­nyt. Näyt­te­lyt ovat esil­lä pää­o­sin use­am­man vii­kon ajan pai­kal­li­sis­sa kir­jas­tois­sa ja Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa Kult­tuu­ri­kes­kus Cru­sel­lis­sa, mut­ta ly­hy­em­pi­ä­kin py­räh­dyk­siä jär­jes­te­tään.

Kus­ta­vis­sa työt ovat esil­lä vii­kon ajan, Lai­ti­las­sa kak­si päi­vää ja Py­hä­ran­nan Iho­des­sa vain päi­vän.

Näyt­te­lyi­den jär­jes­tä­mi­ses­sä ja mo­nen­lais­ten kä­si­töi­den esil­le saat­ta­mi­ses­sa on pal­jon työ­tä, jos­ta suu­rim­man vas­tuun kan­taa kun­kin paik­ka­kun­nan osas­ton­joh­ta­ja. Vak­ka-opis­tos­sa on mo­nen muun opis­ton ta­voin poh­dit­tu sitä, on­ko ai­ka aja­mas­sa näyt­te­lyi­den ohi. Use­at opis­tot ovat jo kar­si­neet omi­aan.

Pal­jon on kiin­ni sii­tä, ha­lu­a­vat­ko kurs­si­lai­set it­se tuo­da omia töi­tään näy­til­le. Moni ot­taa val­mis­tu­neet huo­ne­ka­lut, vaat­teet, huo­vat ja ma­tot in­nois­saan käyt­töön vä­lit­tö­mäs­ti nii­den val­mis­tut­tua. Kun ne ovat löy­tä­neet oman paik­kan­sa ko­dis­ta tai mah­dol­li­ses­ti an­net­tu lah­jak­si eteen­päin, ei nii­tä niin vain enää tuo­da­kaan esil­le. Ly­hyt­kurs­seis­ta on muo­dos­tu­nut uu­si tren­di, ja nii­den jäl­keen kat­ke­aa suh­de opis­ton kans­sa hy­vin­kin jo kuu­kau­sia en­nen näyt­te­lyä.

Ai­na­kin sen soi­si, et­tei­vät kurs­si­lai­set kai­nout­taan jät­täi­si omia töi­tään tuo­mat­ta näyt­te­lyyn. Yh­tei­ses­sä po­tis­sa se vä­hän vi­nom­pi­kin kai­ta­lii­na tai muh­ku­rai­sem­pi­kin kan­gas­veis­tos kul­kee yl­vääs­ti mu­ka­na.

Opis­toil­la on tär­keä roo­li pe­rin­ne­tek­nii­koi­den osaa­mi­sen yl­lä­pi­tä­jä­nä ja uu­sien su­ku­pol­vien in­nos­ta­ja­na kä­si­töi­den pa­riin. Näyt­te­lyt hel­pos­ti – suo­ras­taan va­hin­gos­sa – lä­hes­tyt­tä­vis­sä pai­kois­sa ku­ten kir­jas­tois­sa puol­ta­vat vah­vas­ti paik­kaan­sa.

Par­haim­mil­laan näyt­te­lyt ovat sil­loin, kun kat­so­ja saa oma­koh­tai­sia oi­val­luk­sia: Tuon mi­nä­kin oli­sin ha­lun­nut teh­dä, tuo­hon oli­sin va­lin­nut oman vä­ri­ni, oli­sin­ko­han mi­nä­kin voi­nut op­pia te­ke­mään noin?

Saa­ra Huo­vi­nen