Koulu muuttuu ajan mukana, mutta pysyykö pohja kuitenkin entisellään eikä muutos olekaan niin suuri kuin ajatellaan? Siltä ainakin tuntui lauantaina Mynämäen lukion satavuotisjuhlassa eri vuosikymmeninä opiskelleiden alumnien sekä nykyisten opiskelijoiden kokemuksia ja tuntemuksia kuunnellessa.
Pienen paikkakunnan lukiossa opiskelijat ja opettajat työskentelevät ikään kuin samassa pöydässä ja oppivat tuntemaan toisensa. Mynämäen lukio on aina kerännyt opiskelijoita myös lähikunnista: nuorten näkökulma laajenee uusiin ihmisiin tutustuessa ja elämänmittaisia ystävyyssuhteita syntyy laajemmalla kirjolla.
Mynämäessä on siis sata vuotta ollut hyvin vahva halu sivistää omia nuoria, ja erityisesti vanhemmat ovat joutuneet panostamaan sen toteutumiseen paljon, kun koulu aluksi oli yksityinen. Rahaa on kerätty monin tavoin sen säilymisen turvaamiseksi.
Paikallisessa lehdessä kirjoitettiin yhteiskoulun koulutalon valmistumisen yhteydessä vuonna 1930, että "täällä tahdotaan tehdä jotain kasvavan polven hyväksi ja että ymmärretään sivistyksen merkitys".
Nyt lukio on jo pitkään kuulunut kunnan toimintaan, ja rahakin siis tulee veronmaksajien kautta, niin kunnalta kuin valtiolta. Se voi joskus etäännyttää ajattelun, mutta tuskin tässä – lukio koetaan edelleen Mynämäessä erittäin tärkeäksi.
Sitä todistaa sekin, että kunnalliset päättäjät ovat aina suhtautuneet lukioon hyvin, ja sen halutaan säilyvän omassa kunnassa. Tuskin on poikkipuolista sanaa siitä sanottu tai edes mietitty oppilaitoksen lopettamista. Koska lukion arvo on nähty, siihen on oltu valmiita myös panostamaan.
Seuraavan kerran tämä arvostus pitää lunastaa siinä vaiheessa, kun eteen tulee päätöksenteko siitä, miten tämä sukupolvi hoitaa lukiolle rakennuksen, jossa voi opiskella seuraavat vuosikymmenet toimivasti ja turvallisesti.
Asia tullee eteen jo kuluvan, juuri alkaneen valtuustokauden päättäjillä, kun tehdään seuraavien vuosien taloussuunnitelmaa.
Sari Honkasalo