Puolueloikka voi tarkoittaa poliittista itsemurhaa. Näin voi käydä, mutta ei suinkaan kaikissa tapauksissa. Valtakunnan tason päätöksentekoon liittyy tuore esimerkkitapaus: kokoomuksesta kohujen jälkeen eronnut Wille Rydman eteni uudessa poliittisessa kodissaan perussuomalaisissa pikavauhtia elinkeinoministeriksi.
Vakan alueella alkuvuoden maskulaistapahtumat kielivät siitä, ettei puoluepoliittinen seikkailu välttämättä johda päätöksenteon sivuraiteille. Katriina Hiippavuori aloitti poliittisen toimintansa kokoomuksessa. Hän siirtyi kuitenkin kristillisdemokraatteihin, joissa maskulainen eteni jopa puolueen varapuheenjohtajaksi. Tänä vuonna Hiippavuori palasi takaisin kokoomusriveihin.
Kuntavaaleissa paluumuuttaja sai suotuisan vastaanoton, sillä Hiippavuori keräsi muhkean 325 äänen potin. Tulos olisi uusi Maskun ennätys, jollei Jenni Majasuo (sd.) olisi saanut tukea peräti 369 äänestäjältä. Kun kokoomus oli Maskun vaaleissa ylivoimainen ykkönen, niin ääni-imuri Hiippavuoren valinnalle kunnanhallituksen puheenjohtajaksi löytyy perusteluita.
Nousukiito ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä lisäksi Hiippavuori valittiin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajaksi. Voi olla, että ex-loikkarin nimeäminen merkittävään maakunnalliseen luottamustehtävään saattaa aiheuttaa nenänyrpistyksiä puolueväessä.
Jos ja kenties kun Hiippavuoren tähtäin on seuraavissa eduskuntavaaleissa, niin paikallis- ja aluetason puheenjohtajuudet luovat mukavan alustan lähtökuoppien lapioimiseen. Tosin pomppua Arkadianmäelle hankaloittaa se, että Varsinais-Suomesta on viime valeissa valittu kaksi kokoomusnaista: taivassalolainen Milla Lahdenperä ja turkulainen Saara-Sofia Siren, jotka tuskin paikoistaan vapaaehtoisesti luopuvat.
Vakan pienoismaakunta sai jo nyt hieman yllättäen uuden kansanedustajan, kun Mauri Kontu (kesk.) peri paikan Annika Saarikolta. Kalantilaisella yrityspomolla on nyt pikapestinäyttöpaikka.
Vesa Penttilä