Monissa perheissä vietettiin toukokuun lopulla nuoren tai vähän varttuneemman koululaisen tai opskelijan valmistujaisjuhlaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että peruskoulun, ammatillisen oppilaitoksen tai lukion päättäneillä opinnot olisivat ohi. Tuntuu siltä, että nykyisin elämä olisi jatkuvaa oppimista. Vaikka takataskussa olisi ammattiin oikeuttava tutkinto, niin uuden työn tai miksei useammankin opiskelu elämän varrella on nykypäivää. Työelämän vaatimukset ovat muuttuneet vuosien varrella.
Yhä edelleen uudet ylioppilaat saavat suurimman huomion. Valkolakkia juhlitaan näyttävämmin kuin muita opintosuorituksia. Onneksi tilanne on muuttunut niin, että esimerkiksi ammattitutkintoja osataan arvostaa aiempaa enemmän. Ammattiin valmistuneella saattaa olla suora väylä työelämään, kun taas tuore ylioppilas joutuu pitkään pakertamaan, ennen kuin työura kutsuu.
Tämä ei tee olemattomaksi sitä tosiseikkaa, että selvitysten mukaan Suomessa on tarvetta lisätä korkeasti koulutettujen määrää. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden luvut laahaavat perässä verrattuna kansainväliin lukemiin.
Suomi tarvitsee työntekijöitä. Osaavaa työvoimaa ei ole koskaan liikaa. Tähän vaaditaan monipuolista koulutusta.
Vakka-Suomen Sanomien alueen oppilaitoksissa on saavutettu tasokkaita tuloksia. Esimerkiksi alueen lukioissa oppisuoritukset ovat olleet huippuluokkaa. Valtakunnallisessa vertailussa lukiot ovat olleet ajoittain Suomen kärkipäätä.
Väitetään, että Suomi olisi koulutuksen mallimaa. Valitettavasti tämä kulunut hokema ei enää pidä täysin paikkaansa. Kansainvälisissä oppimisvertailutilastoissa Suomi on pudonnut terävimmästä kärjestä, vaikka toki oppilaitoksissa on edelleen tarjolla laadukasta yleissivistystä ja työelämään tähtäävää täsmäkoulutusta.
Aika näyttää, millaisia seurauksia oppimistason pienimuotoisesta notkahduksesta on pidemmän päälle. Vaikkei katastrofista ole kyse, niin kehityssuunta pitäisi saada kääntymään.
Vesa Penttilä