Journalisti-lehti siteerasi joulukuussa tutkija Heikki Hellmanin julkaisua, jonka mukaan maakuntien ykköslehdet saattavat joutua väliinputoajan rooliin median nykymurroksessa. Tämän mukaan valtakunnallisilla ja paikallisilla lehdillä ennuste on lohdullisempi.
Pyöreiden vuosikymmenten lisäksi 75 vuotta on muodostunut sellaiseksi ikärajaksi, jota on tapana juhlistaa. Alkuvuonna tuli kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun Vakka-Suomen Sanomat ensimmäisen kerran ilmestyi. Tämän merkkipaalun saavuttaminen on esillä tässä lehdessä.
Vakka on siinä mielessä melkoinen kummajainen, että lehti on kahdeksan kunnan muodostaman osuuskunnan omistuksessa. Erikoisesta omistuspohjasta huolimatta lehti toimii normaaliin tapaan. Vuosikymmenten varrella kuntien kukkarosta ei ole käyty almuja anelemassa. Tähän pitää lisätä vielä se, että omistajakunnat eivät määrittele Vakan sisältöä, vaan lehti tekee ratkaisunsa itsenäisesti.
Media-ala on vaikeuksissa. Lehtitilausten määrä on pitkään luisunut alamäkeä ja ilmoitusmyynti on hankaloitunut. Tämä karu totuus näkyy myös Vakassa.
Hellmanin kommenttiin viitaten tulevaisuus ei ole kuitenkaan sysimusta. Paikallislehtien vahvuus on jo termin mukaisesti paikallisuus. Paikallislehti kertoo sellaisista ihmistä lähellä olevista asioista, joita ei löydy valtatiedotusvälineistä eikä sosiaalisen median hötteiköstä.
Vakka siirtyi vajaa vuosi sitten kaksipäiväisyyteen lähinnä jakelukustannusten rajun nousun vuoksi. Ratkaisu oli harmillinen, mutta lehtien ilmestymispäivien vähennys ei ole harvinaista. Niinkin ikävästi on käynyt, että useita lehtiä on jo jouduttu lopullisesti hautaamaan.
Ilmestymispäivämuutoksesta huolimatta Vakan tarjonta on kutakuinkin yhtä runsasta kuin kolmen viikkojulkaisun mallissa. Nyt aineisto pakataan kahdesti viikossa aiempaa tuhdimpaan muotoon.
Kun perinteisillä paperilehdillä on vaikeuksia, niin Vakka on monien muiden medioiden tapaan kehittänyt digitaalista tuotantoa.
Vesa Penttilä